Keittiövaaka

Tiesittekö, että Zalandon verkkokaupassa myydään myös sisustusjuttuja! 

Ja tosi kivoja juttuja sitäpaitsi, huolimatta siitä että se mainos on ennätyksellisen ärsyttävä. 

Tosin nykysin mua vaan naurattaa se ukon naama ja huutaminen, 

koska kerran J ihmetteli kolmivuotiaan viattomuudella:

"Äiti, onko tuolla kakka tiukalla?"

Zalandosta löytyi jotain mitä oon pitkään etsinyt. 

Siispä hetkeäkään epäröimättä klikkasin ostoskoriin tämän keittiövaa'an. 

Musta tää on just NAMU!

Asiasta toiseen.

Mun rakkaudella istuttamille taimille on tullut kasvujumi. 

Nippa nappa nämä pienet sinnittelevät hengissä, mutta mitään edistymistä kasvussa ei ole näkynyt aikoihin. 

Pah, olkoot sitten! Ostin kaupasta ruukkuyrttejä, 

ja istutin ne vanhaan puulaatikkoon. 

Basilikaa, sitruunamelissaa ja rucolaa. 

 Nyt on rehevät puskat! 

Ainakin hetken.

Päivää paistatellen,

-K

Istutuspöytä

Huh, saatiimpa siivottua varasto. 

Mahtava fiilis, kun on saanut tehtyä jonkun ison, ärsyttävän homman pois päiväjärjestyksestä. 

Siellä kaiken romun keskellä lojui ihan tyhjänpanttina tämä hyväkuntonen, joskin kahden lapsen laikukkaaksi pissaama hoitopöytä.

(Näita saa Ikeasta vähän päälle parilla kympillä.)

Tästä tuli nyt ihan mainio istutuspöytä. 
Roudasin sen takapihalle, ja tähän sain nyt näppärästi kesän ajaksi kaikki mun puutarhavehkeet esille. Jes!

Oon  nyt ihan into pinkeenä tätä meidän pihaa laittamassa. 

Siis nythän mulla on ensimmäistä kertaa

OMA PIHA!!! 

Jännityksellä odotan, mitä tuolta kukkapenkistä nousee. 
Jotakin vihreetä siellä on jo näkyvissä.

Pikkuruiset hentoiset taimet istuttelin isompiin ruukkuihin. 
Jospa nämä nyt innostuisivat vähän terhakkaammin kasvamaan, 
kun on tilaa, valoa ja lämpöä. 
Vielä kun muistaisin myös vettä niille antaa...

Ikean pöytäkasvihuone tuli pikatuunattua tussilla. 
Tän tekstin saa pyyhkästyä märällä pois, kun alkaa tympästä. Kätevää!
Täälläkin ollaan nautittu kesästä niin paljon kuin työt on sallinut. 
Sekä lapset, että äiti ovat niin onnellisia kun ulos ei tarvitse pukea. Ihanaa!!!

Oli sää mikä hyvänsä, kumppareistaan eivät meidän lapset luovu! 
Vois kuvitella, että mieluummin laittasivat lähes 30 asteen lämmössä sandaalit, vaan ei.

 

Toivottavasti nämä kelit jatkuu.

On tämä vaan niin ihanaa,

K E S Ä

Seinän uusi väri ja muita uutuuksia

Pieni homma, mutta suuri muutos. 

Maalattiin seinä, joka on koko olohuoneen pituinen, ja jatkuu vielä portaikossa yläkertaan. 

Uusi maali on vaalean harmaa. 

Koko asunnon ilme kirkastui kertaheitolla! 

Vielä puuttuu verhotangot ikkunoista, sekä verhot. 

Tangot on jo valmiina, mutta miten ne sais seinään? Täytyyköhän itse tarttua porakoneeseen..

Verhot aiheuttavat hieman päänvaivaa, mutta Ellokselta on jo iso läjä tullut sovitteille. :) 

Olohuoneen muutos on siis enään viimeistä silausta vaille valmis.

Tässä seinä ENNEN.

Uutuuttaan hohtaa nyt siis myös portaikon seinä.

Lisäksi uuteen verhotankoon on ripustettu uusi verho. :) 

Verhon ostin viimekeväiseltä Pariisin reissultani, tanko Ellokselta 

Elloksen paketista putkahti myös tämä tyynyliina, joka piti heti saada käyttöön. 

Ihanat nuo jätti napit!

Pieni Vaippa-Paviaani viuhahti kuvaan myös. :)

Äitienpäiväruusu on hengissä vielä, ihme! 

Tykkäisköhän se kyttyrää jos tökkäisin sen maahan... Vai paleltuskohan tuo reppana? 

Clas Ohlsonilta löysin tämmöset ihanat tyoksukynttiläpurkit. 

Nää lähti mukaan sekä ihanan tuoksun, että myös purkkiensa vuoksi. 

Näihin saa kivasti jemmattua kaikkea pientä, sitten kun kynttilät on polteltu.

Niin, ja vaikka toisin vois luulla, tämä postaus ei ole mitenkään yhteistyössä Elloksen kanssa. 

Satun vaan olemaan kahden lapsen vuorotyöläisäiti, 

joka heittää vuorotyöläismiehensä kätöseen ovella vitoset lastenhoitovastuun vaihtuessa. 

Näin ollen oon koukussa verkkokauppoihin. 

Ja siis varsinkin Elloksen alennuksiin. :D

Toivottavasti huomenna on yhtä ihana ilma kuin tänään. 

Puuvajakin nimittäin odottaa maalausta...

Paras lahja...

...on se, että saan kunnian olla ÄITI  kahdelle pienelle ihmiselle.

Meillä on ollut aika tavallinen, mutta aivan ihana päivä. 

Ei todellakaan mitään hillitöntä juhlintaa tai yleellisyyksiä.

 Mies tuli aamulla töistä, lähti iltapäivällä takaisin yövuoroon.

 

Päivällä käytiin onnittelemassa molempia mummoja ja herkuteltiin kakkukahvein. 

Mummot kuuluu meillä ONNEKSI arkipäivään, ja nähdään melkein päivittäin. 

Ilman heitä meidän elämä olis paljon vaivalloisempaa. 

Kiitos mummut!

Lahjaksi veimme mummoille ruukkuruusut, joiden ruukut tuunattiin lasten kanssa.

Pikkusormet painettiin akryyliväriin ja sitten ruukunkylkeen. 
Sydän muodostui molempien kullanmurusten etusormien jäljistä, 
ja kukkasessa on molempien poikasten sormenjälkiä sekaisin. 

Esikoiselta sain suloisen lahjan, jonka hän oli askarrellut kerhossa.

Mun pieni poika oli selvästi miettinyt mistä äiti tykkää. 
Sydän oli maalattu pinkikisi, koska äiti tykkää siitä väristä. 
Ja sydämeen oli liimattu monta monta timanttia. 

Iltapäivällä vein vielä pienet automieheni American Car Showta katsomaan. 
Pienet poikaseni olivat niin innoissaan hienoista autoista, 
ja kyllähän niitä katseli mielellään itsekin. 

Illalla oleskeltiin kotona. Aurinko paistoi pitkästä aikaa, ja lapset kipaisivat terassille.
"Tuu tänne, täällä on melkein lämmintä!" huusi isoveli pienemmälle.

J on odottanut koko talven kesää.
 "Onko nyt jo tullut kesä?" on usein ensimmäinen mitä pieni mies aamulla haluaa tietää.
"Kesällä voi uida ulkona."
"Kesällä voi olla pelkällä t-paidalla ja lippiksellä."
Talvella J halusi muuttaa takaisn sinne kerrostaloon, 
missä viime kesänä väliaikaisesti asuttiin, koska "siellä oli kesä".

Pienen muruset ihan villiintyivät auringon säteistä ja kirmailivat ulkona kuin varsat.
"Ota sinäkin kengät pois ja kokeile miten nurmikko kutittaaa!" 

Isoveli auttoi pikkuista riisumaan...

  ja sitten mentiin! 

Pienet paljaat varpaat nurmikolla, vaikka ei todellakaan ollut mikään "varpaisillaan" keli. 
Mulla valui onnenkyyneleet, kun katsoi veljesten menoa. 

Nyt pienet kesämiehet jo nukkuvat. Kävin äsken heitä salaa kurkkimassa. 
Pienemmällä rakas "Kettu" kainalossaan.
Isommalla toinen käsi tiukasti puristaa pehmopupun käpälää, 
toisessa kädessä on uusi American Car Showsta saatu pikkuauto. :) 

Ja taas tuli kyyneleet.

Olen vain niin onnellinen, että saan olla äiti.
 

Väriä keittiöön

Heipparallaa ja terkkuja rauhan tyyssijasta!
Mulla on nyt vaan yksi lapsi kotona, joka iloisena touhuilee lelujen kanssa.
Pieni onnellinen, joka saa kerrankin rauhassa leikkiä ilman isoveljen komenteluja. :)
Ihana seurata Pikku-E:n touhuja.
Rakastan niin, että sydän räjähtää!

Meillä ei ole keittiössä kuivauskaappia, joten tiskatut astiat ovat olleet huterana läjänä pyyhkeen päällä tiskipöydällä. Puolisen vuotta olen yrittänyt löytää kivan astiankuivaustelineen. Aiemmin niitä kyllä on näkynyt sisustuskaupoissa, mutta eipä ole ollut tarvetta.
Nyt kun olen sellaista etsinyt, niin eihän niitä myydä enää missään!!! 

Tai sitten ne ovat tylsiä tai rumia tai väärän värisiä. 

Niin tyypillistä!

Coloresta kuitenkin löysin viimein etsimäni! Just tarpeeksi iso. 

Ja tämä väri osu ja uppos keväiseen värinpuutostilaan. 

Perfect!

Talvi-iltoina myös mun koukulta ja puikoilta löytyi bambulankaa, tuloksena pari rättiä. 

Olin eka tosi skeptinen näitten suhteen. 

Olen nyt joutunut nielemään ivalliset sanani, ja toteamaan, että nämä tosiaan hakkaavat wettexit ja viledat ihan mennen tullen.

Ruokapöytäkin sai uutta ilmettä uusista pöytätableteista, joita en muistanut omistavani. 

Tällaisen löydön kuitenkin tein pöytäliinaläjästäni, ja nämä pääsivät käyttöön.

Hei, aurinko alkoi paistamaan, nyt äkkiä pihalle!

Tilkkutäkki

Ihme ja kumma, sain sen valmiiksi! Mun ihka ensimmäisen tilkkutyön. 

Aloitin heti ihan tälleen pienesti ja kevyesti, täkkiä tekemällä.

 (Kuten myös mun toiseks eka virkkuutyö oli matto... Kai mullon vankka usko omiin kykyihini. Välillä mennään metsään, pehva edellä puuhun ja opitaan kantapään kautta.)

Tilkuista osa on uusia, punaruutuiset kirppisverhosta, siniset jotain äitiltä saatua ikivanhaa, valkoset mun vanhasta verhosta, ja farkkutähdet mun vanhoista farkuista. 

Apuna mulla oli ihan pätevät tilkkutyövälineet, mutta helpoin oli kuitenkin leikata ihan perinteisesti saksia ja viivotinta käyttäen.

 

Toisella puolella täkkiä on harmaa-valkonen tähtikangas. Välissä on ikivanha huopa, ja kankaat on tikkauksen sijaan kiinnitetty toisiinsa sieltä täältä pikkuisilla napeilla.

Niin, eihän siihen mennytkään kuin vuosi. :) 

Eniten aikaa meni tilkkujärjestyksen sumplimiseen. Ja koska täkissä on 70 palaa, en edes yrittänyt ommella sitä sillon kun lapset ovat kotona. 

Poikaviikarini tuntien tiedän, että siinä ois menny mulla vaan hermot. "Äiti mitä teet? Hei! mitä NÄMÄ on?!!" 

...Ja sitten lähtis.

Lapsettomia hetkiä ei paljoa oo ollut, mutta tässä tämä täkki viimein nyt komeilee. 

 Täkki on siis suunniteltu J:lle päiväpeitoksi, mut saa nyt toistaiseksi olla tässä yläkerran aulan sohvalla, jahka saan aikaseksi pidentää J:n sänkyä.

 Se kun ei ole mikään ihan simppeli juttu. 

Sänky kun on vanha, eikä siihen käy mitkään standardikokoset patjat ja petarit.

Tilkkuilu oli aika kivaa, mut senpä vaan sanon, 

että sitä iisimpää se on mitä tasakokosempia tilkut on. 

Jep. 

Sain vähän askarrella, kun hövelisti nips naps leikkelin vaan! :D