Kakku, kortti ja kemut!

Tämä viikonloppu on meillä yhtä juhlahumua. :) 

Tänään juhlimme ystäväni 30 v. synttäreitä.

Ystävä sai tietysti lahjan, mutta myös kortin, jonka askartelin Tilda -paperista.

Synttäreille leivoin sitruuna-valkosuklaajuustokakun perhoskoristeilla.

Ohjeen "pohja" löytyy täältä, olen sitä jonkin verran muunnellut. 

Tässä minun ohjeeni, oli tosi hyvää ja raikasta!

SITRUUNA-VALKOSUKLAAJUUSTOKAKKU

POHJA:

160 g	suklaapisarakeksejä
75 g	voita

TÄYTE:

3	liivatelehteä
130 g	valkosuklaata
150 g	maustamatonta tuorejuustoa
150 g	sitruunatuorejuustoa
2	kananmunaa
1 dl	sokeria
2,5 dl	kuohukermaa

KORISTELUUN:

n. 100 g suklaata


1. Murskaa keksit. 
Sulata rasva ja lisää joukkoon. 
Painele seos leivinpaperilla peitetyn irtopohjavuoan pohjalle.

2. Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen kylmään veteen, vähintään 10 min. 
  Sulata valkosuklaa.

3. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. 
Lisää tuorejuustot ja valkosuklaa. 
Lisää liotetut, kiehuvaan veteen (0,5 dl) sulatetut liivatteet varovasti joukkoon.

4. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää joukkoon. 
Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja nostele varovasti vaahtoon. 
Kaada täyte keksipohjan päälle. 
Anna hyytyä seuraavaan päivään.

5. Irrota kakku vuoasta. (Itse vedän aina reunoja pitkin fileerausveitsellä, jotta kakku irtoaa vuoan seinämistä ennen vuoan avaamista. Muuten kakku saattaa revetä.)

Siirrä tarjoiluvadille.

Koristele.

Minä tein koristeeksi perhosia Maraboun maitosuklaasta (tumma suklaa ois kyllä kait leivontaan parempaa..?).

Piirsin perhosen leivinpaperille. Sulatin suklaan ja laitoin sen pakastepussiin. Pussin nurkkaan pieni reikä ja siitä vaan pursottelin leivinpaperin toiselle puolelle perhosen piirrokseni mukaan.  Perhosen siivet saa lentoasentoon laittamalla ne leivinpaperin päällä kovakantisen kirjan väliin ja sitten pakastimeen jähmettymään. 

Ennen perhosten siirtämistä kakun päälle laitoin siipien reunaan vielä kimalletta. 

BLING BLING!

(Harmi kun ei tullu otettua kuvasia tästä perhostenteosta, mut se oli sellasta hulinaa ettei pystynyt. Olin poikien kanssa yksin ja molemmat pienet suklaahirmut olivat enemmän kuin innokkaina auttamassa. Ihme, ettei perhosia syöty samantien. No, muitten sivuilta löytyy kyllä perhosenteko-ohjeita vaikka kuin.)

Huomenna juhlinta jatkuu. 

Naapurissa juhlitaan 4 vuotiasta pikkumiestä! :)

Hauskaa viikonloppua varjostaa suru ja menetys. 

R.I.P. rakas hulmuhäntä karvakorvaystävä! :,(

Hyvää Syntymäpäivää

MINULLE!!!

Jep, ikää karttuu mutta ei se mitään, 

sillä niin karttui myös mun GG lattemukikokoelma. 

Tai siis... ei mulla ennen ollu niitä kuin yks.

Sain rakkaalta äityliltä synttärilahjaksi neljä ihanaa Green Gate lattemukia. 

Niin ihania!

Ystäväni muistivat minua myös kauniilla paketilla, 

josta ei enää olekaan kuin pelkkä kaunis rasia jäljellä. 

 Sisältö katosi ahneisiin pikku suihin. :)

Hmm...Toivottavasti kivaa päivää seuraa rauhaisa yö. 

Pienin karju tuolla yskii kurkunpääntulehduksessaan vieläkin kuin hylje.

Hyvää yötä ja voikaa hyvin!

"Ollaan ystäviä, jookos?...

"...ollaan ananas ja kookos. 

Ollaan rypäle ja rusina,

syödään pipareita tusina.

Juodaan yhdessä kossua,

ja annetaan murheille tossua! "

:D 

Hyvää joulua...

...teille kaikille, rakkaat lukijat!

Työvuorot on lusittu, koti siivottu, jouluruuat ostettu, lahjat hankittu, joulukuusi koristeltu, koti laitettu juhlakuntoon. 

Siis nyt on meillä joulu. 

Hyasintteja meillä kukkii siellä täällä, sillä ne ovat mun suosikki joulukukkia. 

Hyasintin tuoksu tuo joulun tunnelman.

Vanhat ovet, mun uusin sisustushankinta. Huippu löytö wanhan tavaran puodista. Toistaiseksi ovat tässä, mutta mulla on muitakin suunnitelmia niiden varalle...

Vanha arkku mieheni kotoa. Se puolestaan odottaa uutta väriä pintaansa.

Oksista tehty kranssi ja punaiset omenat enemmänkin koristeena kuin syötäväksi.

Ihanaa ja rauhallista joulua teille kaikille, rakkaat lukijat. Toivotan sitä teille jo nyt, sillä huomenna meidän perheessä on jouluaatto, osa 1. Käytännön syistä meidän perheessä jouluaatto kestää kaksi päivää, sillä haluamme juhlia sitä rauhassa molempien perheen parissa. Näin vältytään säntäilyltä ja turhalta joulukiireeltä. Niimpä tässä hulinassa saattaa bloggailu jäädä väliin, joten hyvän joulun toivotukset saatte jo nyt. :)

Joulumielellä

-K

iSäNpÄiVäJuHlAt

 

Onnea isät!

Meillä isänpäivään valmistauduttiin hyvissä ajoin askartelemalla, maalailemalla ja leipomalla, sillä tänä iltana meillä oli ilo saada kaikki papat, mummut ja siskot perheineen meille nauttimaan yhdessäolosta ja juhlimaan rakkaita isiä. Yhdeksän aikuista ja viisi lasta, oli meillä ääntä ja iloa! :)

En taas(kaan) jaksanut tarpeeksi odottaa suklaan jähmettymistä, joten kun lätkäsin tuon tuhdin lumiukon kakun päälle, niin yllättäen kuorrute levahti. No, ens kerraksi kerään malttia... Muutenki suklaakuorrutteen saaminen samettisen tasaiseksi on mulle mahdottomuus, joten jos jollain on antaa vinkkejä, niin kertokaa toki!

Kuorrutuksesta viis, tämä appelsiinisuklaakakku, jonka ohje löytyy täältä, on ehkä maailman paras! Yleensä en tee samaa leivonnaista montaa kertaa, mutta tää on ollu niin hitti, että tätä on tullu tehtyä jo monesti. Pohja itsessään on niin ihanan mutakakkumainen, pehmee ja suklainen, että sitä vois syödä sinällään. Ja valkosuklaa-appelsiinitäyte, NAM! Kakkuun tulee reilusti voita ja kolme levyä suklaata, joten ei sovi vyönkiristäjille! :)

 

 
Tein poikien kanssa isille ja papoille heijastimet huovasta ja heijastinkankaasta. Nyörit pyörittelimme J:n kanssa. "Pidä siitä narunpäästä nyt tiukasti kiinni!" -käsky unohtui muutaman kerran, mutta hauskaa oli. :)

 Pikku-E tarkkana liimaamassa

Ta Daa!

Maalaaminen oli hermoja raastavan sotkuista, mutta lapsista ihan huippua. Maalauksista askarreltiin lahjapussit haijastimille.

Onnea vielä kaikki isät ja papat! 

Haikein mielin muistelen rakasta Iso-Pappaa ja isää, jotka ovat tähtinä taivaalla. Tai J:n sanojen mukaan "Keijulassa". Keijut tai enkelit, whatever. :)  Ikävä on!

...ehkäpä palanen suklaakakkua helpottaisi... 

;)

Synttärimeininkiä!

Nyt se on ohi, nimittäin vauva-aika! * nyyh * Voi tätä luopumisen tuskaa, eikö aikaa vois pysäyttää? Pienet rakkaat poikaseni täyttivät siis 1. ja 3. vuotta. Poikien syntymäpäivät ovat reilun viikon päästä toisistaan, joten meillä juhlittiin kerralla kahta sankaria.

Olin odottanut poikien juhlia ja suunnitellut tarjoiluja sekä koristeluja hiljalleen jo pitkin kevättä ja kesää. Tykkään järjestää juhlia ja niiden valmistelu ja suunnittelu on vähintäänkin yhtä kivaa kuin itse juhliminen.

Kun juhlat sitten lähestyivät, olin yövuorojen ansiosta erittäin univelkainen ja "vähän" stressaantunut samalla viikolla tapahtuvan muuton johdosta. Niinpä fiilis siivouksen, sisustuksen ym. suhteen oli vähän E.V.V.K. Kaikki pahvilaatikot ym. pakkausurakan jäljiltä sekaisin olevat tavarat työnsin perimmäiseen makuuhuoneeseen ,ja vedin oven tiukasti kiinni. Päätin keskittyä leipomiseen ja mies sai hoitaa siivouksen.

Pojille olin suunnitellut kaksikerroksisen kakun sokerimassakuorrutuksella. Ikinä ennen en ollut kaks kerroksista kakkua tehnyt, joten pikku riskillä lähdin tähän yritykseen. Kakku onnistui kuitenkin hyvin, eikä kerrosten rakentamisessa ollut mitään ongelmaa.

Kakkupohjat tein kahta päivää ennen, kakun täytin ja kuorrutin edellisenä päivänä. Kakku säilyi tosi hyvänä jääkaapissa juhlapäivään saakka. Pohjat olivat mehevät mutakakkutyyppiset, ja erittäin hyviksi havaittu. Ohje löytyy täältä. (Tää appelsiinisuklaakakku on muuten sairaan hyvää, suosittelen!) Appelsiinimarmeladin korvasin vadelmamarmeladilla, koska väliin tuli mansikkatäyte tuoreista mansikoista, luonnollisesti! :) Täytteen ohje Kinuskikissan blogista, klik. Vadelmamarmeladia tuli lisäksi vielä sokerimassan alle.

Kakun päälle tein lentokonekoristeen. Täytin hiekkakakkumuotin pienemmästä kakusta jääneillä kakkupohjalla ja kuorrutin punaisella sokerimassalla.

Kakku sai osakseen paljon kiitosta ja kehuja! :)

Juhlapöydässä oli tarjolla myös savulohipiirakkaa, jonka olin tehnyt ja pakastanut jo viikkoa ennen. Coctailpiirakat ja munavoi -helppo ja takuuvarma menestys.

Suolaisia tarjottavia

Makealla osastolla lasten suosikki olivat vaahtokarkkitikut.

Kinuskikissan blogista bongasin myös fudge -muffinssien ohjeen. Fudget korvasin Alku -karkeilla ja kuorrutin suklaalla. Hyviä olivat, ja karkki suli ihanasti muffinssin sisään.

Makeat tarjottavat

Koko tarjoilu

Kaikesta huolimatta nämä juhlat olivat ehkä sittenkin stressittömimmät ikinä järjestämäni, vaikka samalle viikolle osuikin siis yövuorot (jotka on mulle painajainen!), muutto ja lasten synttärit. Olin suunnitellut ja tehnyt aikataulut niin hyvin etukäteen, ettei ylläreitä tullut, ja kaikki sujui tosi hienosti.

 Juhlapäivän kunniaksi aurinko paistoi, ja väkeä oli tupa täynnä. Ennestäänkin runsas lelukokoelma karttui huomattavasti! :) Oli ihanaa, kun kerrankin ehdin jopa jutella "vieraiden", eli ystävien ja perheen kanssa, eikä kaikki aika mennyt keittiössä hääriessä. Hyvin suunniteltu oli siis puoliksi tehty!

Äitienpäiväjuhlaa ja uhmaa

Tänäkin vuonna mummut saivat äitienpäivälahjaksi jotain itseväkerrettyä. Idea pehmosydämestä lasten kuvalla koristeltuna syntyi kahden blogin ideoita yhdistelemällä. Kiitos teille Kaikkea kaunista ja Kotvasia. :)

Tarkoitus oli siis nappasta kuvanen pikkuviikareitteni iloisista naamoista

mutta...

Tapahtui lauantaina:

Minä 2v 10kk pojalleni: "Tuutko tänne niin otetaan valokuva mummujen lahjaan!"

 J: "En"

Minä: "Tuu tänne, niin päästään sitten ompelemaan" Pienempi poika (10kk) odotteli jo kuvausasemissa...

 J: "EN!

Minä: "No tuu nyt niin saadaan mummujen lahja tehtyä!"

 J: "EN! Ei hemmonen kiinnotta minua!"

Jaaha, huono hetki selvästikin. No mutta kun pitäis saada se pirun kuva, että ehtisin ommellakin...

Minä vähän jo tomerammin: "Nyt tähän näin, niin äiti ottaa kuvan."

 J: "EIEIEI"

Minä suostutellen: "Äkkiä otetaan, niin päästään sitten juhlimaan..." Hetken hiljaisuus, uhmis punnitsee selvästi tätä houkuttelevaa tarjousta. Jännitys tiivistyy, minä pidätän hengitystä...

 J:"EI!!!"

Ok, ei onnistunut. Yritetään myöhemmin uudestaan. 

~ * ~

Myöhemmin:

Pojat on saatu samalle neliömetrille, jes!

Minä: "Hei katsokaa tänne, huhuu!" 

Yritän saada pojat nauramaan hauskoilla ilmeillä, pienempi nauraa hekottaa koko pieni pyöreä naama hymyssä. Isompi katselee ihan muualle, pyörii ja hyörii.

Minä: "Täällä näin, kukkuu!" 

Näytän vajukilta, tunnen itseni idiootiksi, näillä tempuilla pääsisin jo töihin sirkukseen. Sitten J raivostuu, kun pikkuveli iloissaan huitoo ja tönii.

J: "En halua olla kuvassa, ei saa potkia, en tykkääääääääääää!!! 

Pam! Pikkuveli otti taas osumaa. No niin, hyyty sekin hymy, nyt itketään.

Minä (hyvin aikuismaisesti): "No ei sitten! Nyt ei kyllä sitten juhlitakaan!"

Että näin siinä sitten kävi. Yritin vielä kaivella kuva-arkistoja, mutta kun tämä veljesrakkaus on meillä aika vähissä, niin yhteiskuvia pojista ei yksinkertaisesti ole. Tai sit ne on semmosia, että jommankumman kasvoja ei näy tai pojat liian kaukana toisistaan...jne.

Lopulta salakavalasti sain huijattua poikien pikku varpaista kuvan. "Katsotaampa kummallakohan on isompi jalka???" Ei tullu hyvä kuva, mutta pakko kelvata.

Siirtokuvapaperilla kuvan sirtäminen kankaalle oli helppoa ja hauskaa. Paperia löysin Biltemasta. 

Tällaisen lahjan mummut loppujen lopuksi saivat:

Ja tottakai me sitten juhlittiin! :)

Vappuherkkuja

 Täällä ollaan aloitettu vapun juhlinta jo hyvissä ajoin. Vappupallo ostettin jo pari päivää sitten, joten muilla leluilla on ollut pari lepopäivää. J on hyvin innokas juhlija, joten eilen paistettiin munkkeja ja maisteltiin simaa. Munkkitaikinan teko yksin lasten kanssa oli hmm...lievästi sotkuista puuhaa, etenkin kun jauhovastaavana toimi tämä kaksivuotiaamme. :) Isoveli anteliaasti maistatteli vehnäjauhot ja kardemummat myös pikuveljellään. Aika hauskoja ilmeitä sain katsella! :D Sotku oli siis ihan hirveä, mutta lasten ilonkiljahdukset todellakin korvasivat siivouksen vaivan. Munkit tein tällä reseptillä, ja niistä tuli kyllä tosi hyviä! Sima ostettiin tänä vuonna valmiina, sillä viimevuotiset simat jäivät melkein kokonaan juomatta.

Munkkikekkereihin vieraiksi saimme molemmat isovanhemmat sekä mieheni siskon, eli lapsostemme kummitädin. Tuliaisiksi he toivat vappuhuiskat ja ilmapallot. Voi sitä lasten riemua!!! Ihanaa hulinaa ja illalla ihanan väsyneet lapset. :)

HYVÄÄ VAPPUA!!!

Ja muistakaa herkutella, vappu on kerran vuodessa vaan! :)