Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapset. Näytä kaikki tekstit

torstai 5. syyskuuta 2013

Eteisen muutos



Eteisen remontti alkaa olla jo valmis! HURRAA!

Etenkin lapsiperheissä toimiva eteinen on mielestäni arjen sujuvuuden kannalta tärkeä seikka. On kiva, että lasten pukemiseen on tarpeeksi tilaa, ja että vaatteet ja kengät ovat sekä aikuisen, että lasten helposti otettavissa. Taloa ostaessamme plussaa plopsahtelikin kotimme kohtuu suuresta eteistilasta, jonka ansiosta unelma toimivasta eteisestä oli mahdollista toteuttaa.  



Eteinen näytti ennen tältä:


Tuo oveton komero sai aikaan puistatuksia. Niin sotkuiselta se aina näytti.

Komero purettiin, ja vitivalkoiset seinät (ja varpaat) maalattiin vaalealla harmaalla.


Tilalle hankittiin ikealta kolmiovinen kaapisto, jonka sisukset sai itse suunnitella. 





Alunperin ajatuksena oli laittaa myös toinen tanko alemmas, jonne lapset olisivat saaneet omat takkinsa, mutta sitten pitkät takit eivät olisi mahtuneet. Meillä on kyllä liukuovikaapisto eteiskäytävässä myöskin, mutta toisaalta jollakulla sattuu olemaan myös kenkiä "muutamat" jotka myös vaativat tilansa. :)




Turkoosit kangasboxit Clasulta, kuten myös kaapin vetimet. 


Ihana harmaavalkoinen muovimatto löytyi Haaparannan Rustasta. Mahtava kauppa muuten! En olis ulkonäöstä ikinä arvannut, että se pitää sisällään niin kivaa sisustuskamaa!



Paras arjen pelastaja on ehkä kuitenkin tämä penkki, jonka suunnittelusta vastasi allekirjoittanut, ja toteutuksesta isä. Laatikoihin mahtuu poikien lakit, kinttaat ja villasukat, sieltä lasten on helppo ne itsekin ottaa.

Tässä kuvaa laatikon siniharmaasta sisuksesta. Vetimet ikealta. Toinen samanlainen laatikkopenkki on lasten lelulaatikkona. Toimii mielettömän hyvin myös siinä.






Eteisen sanotaan myös olevan käyntikortti koko kotiin. No, ellei lopullista tuomiota, niin ainakin se luo kodista ja sen asukkaista ensivaikutelman.
 

Vielä hankintalistalla olisi verhot ja peili. Ja listat. Aina ne listat jää laittamatta. Mikä ihme siinä onkin, että niitä ei saa paikalleen? :D

  

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Puusohva keittiöön

Ensinnäkin KIITOS edelliseen postaukseen vastanneille! Oli ihana tietää, etteivät juttuni katoakaan bittiavaruuteen, vaan saavuttavat jokusen lukijankin! :)

Täällä on vietetty pitkästä aikaa siivouspäivää. Kaikki on kesän jäljiltä sisällä ihan vinksin vonksin, joten tänään oli jo aika tarttua toimeen. Nyt on koti puhdas, ja mielenrauha saavutettu.

Meillä on keittiössä vanha tuunattu neljänhengen ruokaryhmä, joka käy auttamatta liian pieneksi aina kun saamme vieraita. Lottovoittoa ei kuitenkaan (vielä) ole tullut joten isompi pöytä on vain haave. Siivoamisen tuskassa päässä sitten välähti, ja niin saivat huonekalut kyytiä!


Lisää istumatilaa pöydän ympärille saatiin, kun yläkerran aulassa ollut Annan sänky siirtyi keittiöön, ja ruokapöytä pyörähti poikittain. Annan sänky on siis pikkuiselle Annalle kuulunut sängyksi levitettävä puusohva, johon minä 164 senttisenä mahdun nippa nappa suorana nukkumaan. Sohvan kansi laitettiin nyt paikalleen, ja kannen alle kätkeytyy mukavasti säilytystilaa.


 (Surkea kuva kun en osannut ikkunaa vasten kuvata.)

Annan sängyn tilalle vaihtui J:n huoneesta päästä vedettävä sänky, 
ja nyt seuraa paras osuus!
Anopin ja appiukon mökillä on ollut ikivanhat valkoiset (luultavasti) armeijan rautasängyt, (kuvia niistä jahka saadaan roudattua meille) joista saadaan pojille sängyt!!! Yläkerrassa meillä on molemmille pojille makuuhuoneet, mutta toisesta tehdään nyt nukkumishuone ja toisesta leikkihuone! 

Alunperin oli ajatuksena, että molemmille omat huoneet, mutta veljeksista (2 ja 4v) on tullut VIHDOIN ystävät, ja haluavat nukkua samassa huoneessa. Sopii hyvin minulle, ja ehkäpä mörötkin pysyvät loitolla, kun on veli vieressä! <3

Nukutaanko teillä samassa vai eri huoneissa? 
Miten samassa huoneessa nukkuminen onnistuu, jos toinen on päässyt NukkuMattia karkuun?

P.S. Jee, nyt alkaa lastenhuoneiden sisustaminen!

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Kuormalavasohva leikkimökkiin

Leikkimökin muodonmuutos on hyvällä mallilla. Pinnat on putsattu ja maalattu. 
Seinät maalasin valkoisella ja lattian harmaalla. Ai että, uskotteko että kirkastui!







Tässä vielä ENNEN -kuva 




Huonekaluja mökkiin ei oikeastaan ole, joten niitä on nyt nikkaroitu ja nakuteltu. Pöytä on vielä vaiheessa, mutta pikkuisista kuormalavoista tehtiin pojille oma sohva. Jalkoja vähän korotettiin puunpätkillä ja sitten valkosta maalia pintaan.




Sohvaan on tekeillä parempi patja pehmusteeksi, mutta se jää ehkä ensi viikkoon. Lisää kuvia sohvasta mökistä laitan sitten. :)  Huomenna nimittäin lähdemme kesälomareissulle Helsinkiin. Siellä on ystäviä ja sukulaisia, ja toivon mukaan parempi sää kuin täällä.

Nyt nukkumaan, lento lähtee aikaisin. Ketähän jännittää eniten, äitiä vai lapsia?

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Paras lahja...


...on se, että saan kunnian olla ÄITI  kahdelle pienelle ihmiselle.

Meillä on ollut aika tavallinen, mutta aivan ihana päivä. 
Ei todellakaan mitään hillitöntä juhlintaa tai yleellisyyksiä.
 Mies tuli aamulla töistä, lähti iltapäivällä takaisin yövuoroon.
 
Päivällä käytiin onnittelemassa molempia mummoja ja herkuteltiin kakkukahvein. 
Mummot kuuluu meillä ONNEKSI arkipäivään, ja nähdään melkein päivittäin. 
Ilman heitä meidän elämä olis paljon vaivalloisempaa. 
Kiitos mummut!




Lahjaksi veimme mummoille ruukkuruusut, joiden ruukut tuunattiin lasten kanssa.
Pikkusormet painettiin akryyliväriin ja sitten ruukunkylkeen. 
Sydän muodostui molempien kullanmurusten etusormien jäljistä, 
ja kukkasessa on molempien poikasten sormenjälkiä sekaisin. 

Esikoiselta sain suloisen lahjan, jonka hän oli askarrellut kerhossa.
Mun pieni poika oli selvästi miettinyt mistä äiti tykkää. 
Sydän oli maalattu pinkikisi, koska äiti tykkää siitä väristä. 
Ja sydämeen oli liimattu monta monta timanttia. 



Iltapäivällä vein vielä pienet automieheni American Car Showta katsomaan. 
Pienet poikaseni olivat niin innoissaan hienoista autoista, 
ja kyllähän niitä katseli mielellään itsekin. 

Illalla oleskeltiin kotona. Aurinko paistoi pitkästä aikaa, ja lapset kipaisivat terassille.
"Tuu tänne, täällä on melkein lämmintä!" huusi isoveli pienemmälle.

J on odottanut koko talven kesää.
 "Onko nyt jo tullut kesä?" on usein ensimmäinen mitä pieni mies aamulla haluaa tietää.
"Kesällä voi uida ulkona."
"Kesällä voi olla pelkällä t-paidalla ja lippiksellä."
Talvella J halusi muuttaa takaisn sinne kerrostaloon, 
missä viime kesänä väliaikaisesti asuttiin, koska "siellä oli kesä".

Pienen muruset ihan villiintyivät auringon säteistä ja kirmailivat ulkona kuin varsat.
"Ota sinäkin kengät pois ja kokeile miten nurmikko kutittaaa!" 

Isoveli auttoi pikkuista riisumaan...




  ja sitten mentiin! 




Pienet paljaat varpaat nurmikolla, vaikka ei todellakaan ollut mikään "varpaisillaan" keli. 
Mulla valui onnenkyyneleet, kun katsoi veljesten menoa. 

Nyt pienet kesämiehet jo nukkuvat. Kävin äsken heitä salaa kurkkimassa. 
Pienemmällä rakas "Kettu" kainalossaan.
Isommalla toinen käsi tiukasti puristaa pehmopupun käpälää, 
toisessa kädessä on uusi American Car Showsta saatu pikkuauto. :) 

Ja taas tuli kyyneleet.

Olen vain niin onnellinen, että saan olla äiti.
 

perjantai 3. toukokuuta 2013

Väriä keittiöön

Heipparallaa ja terkkuja rauhan tyyssijasta!
Mulla on nyt vaan yksi lapsi kotona, joka iloisena touhuilee lelujen kanssa.
Pieni onnellinen, joka saa kerrankin rauhassa leikkiä ilman isoveljen komenteluja. :)
Ihana seurata Pikku-E:n touhuja.
Rakastan niin, että sydän räjähtää!

Meillä ei ole keittiössä kuivauskaappia, joten tiskatut astiat ovat olleet huterana läjänä pyyhkeen päällä tiskipöydällä. Puolisen vuotta olen yrittänyt löytää kivan astiankuivaustelineen. Aiemmin niitä kyllä on näkynyt sisustuskaupoissa, mutta eipä ole ollut tarvetta.
Nyt kun olen sellaista etsinyt, niin eihän niitä myydä enää missään!!! 
Tai sitten ne ovat tylsiä tai rumia tai väärän värisiä. 
Niin tyypillistä!

Coloresta kuitenkin löysin viimein etsimäni! Just tarpeeksi iso. 
Ja tämä väri osu ja uppos keväiseen värinpuutostilaan. 
Perfect!



Talvi-iltoina myös mun koukulta ja puikoilta löytyi bambulankaa, tuloksena pari rättiä. 
Olin eka tosi skeptinen näitten suhteen. 
Olen nyt joutunut nielemään ivalliset sanani, ja toteamaan, että nämä tosiaan hakkaavat wettexit ja viledat ihan mennen tullen.






Ruokapöytäkin sai uutta ilmettä uusista pöytätableteista, joita en muistanut omistavani. 
Tällaisen löydön kuitenkin tein pöytäliinaläjästäni, ja nämä pääsivät käyttöön.





Hei, aurinko alkoi paistamaan, nyt äkkiä pihalle!


sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Askartelua perhosmuoteilla

Minä, kuten blogeista päätellen moni muukin, hairahdin uuteen kakkulehteen ja sen mukana tuleviin ihanan vaaleanpunaisiin perhosmuotteihin.




Muotit pääsivätkin heti ankaran raadin testiin, eli lasten kevätaskarteluihin.
Emme siis leiponeet taikinasta, vaan kipsimassasta. 
Pinnalle paineltiin kuviota muovisen pitsiliinan avulla.

Perhoset saivat myös iloisen kevätvärityksen vesiväreistä. 
Olen niin ylpeä pikkuisistani, kun näin kauniin värisiä perhosia pikku kätösillään maalailivat. <3



Pikkuperhosista tein simppelin köynnöksen ohuen rautalangan ja helmien avulla. 
En vielä tiedä mihin tämä asettuu, eiköhän se jostain paikkansa löydä. :)





Isommissakin perhosissa on myös reiät ripustusta varten. 
Tällä hetkellä ne lepäilevät tauluhyllyllä, katsotaan lennähtävätkö nekin pian jonnekin muualle. :)



Mulla on nyt loma lusittu, huomenna paluu töihin. 
Siispä nyt kipin kapin nukkumaan.
Hyvää yötä! :)

torstai 21. helmikuuta 2013

Sattuipa somasti

Tein ruokaa. Pikku-E oli auttamassa ja tiputti vahingossa kermapurkin jämät lattialle. 
Ennen en olekaan tahroista näin ihastunut, mutta tästä oli pakko ottaa ihan kuvakin, kun näytti niin söpöltä. :)




Ei mulla muuta, halusin vaan jakaa tän teidän kanssa. 
Ja toivottaa kuvan myötä sydämellisesti
 mukavaa päivän jatkoa!

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Virkattu Pöllö -neuletakki








Mulla oli tarkotus tehä tämä J:n neuletakki pukinkonttiin, mutta hups, enpäs ehtinyt. 
Nyt sain sen kuitenkin valmiiksi, ja tällainen siitä tuli. 



Neuletakki on tehty samalla ohjeella kuin MörKö -hiippahuppuneule, mutta tämä on virkattu 60 silmukalla. Koko on n. 110 senttiselle lapselle. Tein vähän reilumman ettei jää ihan heti pieneksi. Tuumittelin myös, että tän vois vuorittaa, jolloin menis kesällä takista. 


PÖLLÖ -TASKU



Lankana käytin tällä kertaa Novitan Jenikaa. Saapa nähä kuin pian tämmönen akryylilanka nyppyyntyy, mut onneks tätä nyt ei tarvii joka välissä pestä. 



Napit on otettu isin vanhasta takista.

Pöllön virkkasin ihan omasta päästä.
Aluksi J hieman pelkäsi pöllöä mutta pian takki olikin niin mieluinen, etten ehtinyt kaikkia nappejakaan ommella ennen kuin se piti saada päälle. 


Piilossa!




Seuraava neuletakki-projekti siintää jo mielessä. 
Taidan tehdä sen ohuemmasta langasta.... Valkoisesta. 
Joo! Ja sit siinä vois olla pingviinin kuva. :)

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Kaunein jouluasetelma


Kai tällä nyt irtoo Kaunein Jouluasetelma -tunnustus?





Yritäppä tässä nyt sitten laittaa joulua.

Täällä minä kadehtien luen teidän ihania, joulunrauhaa tulvillaan olevia postauksia ja ihastelen kauniita, tunnelmallisia kuvia kodeistanne. Epätoivoisesti yritän saada omaa kotiani kauniiksi ja puhtaaksi.
Mies on ollut kaks viikkoo kaikki illat töissä ja päivisinkin välillä, ja itsellänikin on työvuoro poikineen.
No, vielä ehtii...

Yhden nurkan kun saan valmiiksi, ja kun selkäni käännän, niin jo on kaksi pientä rakasta marakattia tekemässä koristeista omaa versiotaan. Itkenkö vai nauran?

Nauran. Onneksi. Vielä. :D

Miestäni lainatakseni muistutan teille muillekin joilla jouluttelu ei pysy ihan aikataulussa, että
 "joulu tulee laitoitpa sitä tai et".


Rauhallista joulunodotusta!

- K

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

iSäNpÄiVäJuHlAt

 
Onnea isät!

Meillä isänpäivään valmistauduttiin hyvissä ajoin askartelemalla, maalailemalla ja leipomalla, sillä tänä iltana meillä oli ilo saada kaikki papat, mummut ja siskot perheineen meille nauttimaan yhdessäolosta ja juhlimaan rakkaita isiä. Yhdeksän aikuista ja viisi lasta, oli meillä ääntä ja iloa! :)


En taas(kaan) jaksanut tarpeeksi odottaa suklaan jähmettymistä, joten kun lätkäsin tuon tuhdin lumiukon kakun päälle, niin yllättäen kuorrute levahti. No, ens kerraksi kerään malttia... Muutenki suklaakuorrutteen saaminen samettisen tasaiseksi on mulle mahdottomuus, joten jos jollain on antaa vinkkejä, niin kertokaa toki!

Kuorrutuksesta viis, tämä appelsiinisuklaakakku, jonka ohje löytyy täältä, on ehkä maailman paras! Yleensä en tee samaa leivonnaista montaa kertaa, mutta tää on ollu niin hitti, että tätä on tullu tehtyä jo monesti. Pohja itsessään on niin ihanan mutakakkumainen, pehmee ja suklainen, että sitä vois syödä sinällään. Ja valkosuklaa-appelsiinitäyte, NAM! Kakkuun tulee reilusti voita ja kolme levyä suklaata, joten ei sovi vyönkiristäjille! :)



 


 
Tein poikien kanssa isille ja papoille heijastimet huovasta ja heijastinkankaasta. Nyörit pyörittelimme J:n kanssa. "Pidä siitä narunpäästä nyt tiukasti kiinni!" -käsky unohtui muutaman kerran, mutta hauskaa oli. :)

 Pikku-E tarkkana liimaamassa


Ta Daa!

Maalaaminen oli hermoja raastavan sotkuista, mutta lapsista ihan huippua. Maalauksista askarreltiin lahjapussit haijastimille.




Onnea vielä kaikki isät ja papat! 

Haikein mielin muistelen rakasta Iso-Pappaa ja isää, jotka ovat tähtinä taivaalla. Tai J:n sanojen mukaan "Keijulassa". Keijut tai enkelit, whatever. :)  Ikävä on!





...ehkäpä palanen suklaakakkua helpottaisi... 
;)