torstai 24. lokakuuta 2013

Kodinhoitohuoneen muutos



Kodinhoitohuone on paikka, joka on aina täynnä johonkin suuntaan menossa olevaa pyykkiä.
Likaisia, puolipitoisia ja puhtaita.
Jos johonkin haluaisin siirtää vähän enemmän neliöitä, niin tänne. Lapsiperheessähän pyykkiä riittää, joten arjen helpottamiseksi olisi ihanaa, jos pyykkihuollolle olisi kunnolla tilaa. Tai vaihtoehtoisesti, jos tilan neliöt saisi paremmin hyödynnettyä.
Olen kuitenkin niin onnellinen, että eka kertaa elämässäni minulla ylipäätään ON kodinhoitohuone!!!

Ehkä juuri siksi odotukset ovatkin korkealla, joten yksi asia mättää. Täältä nimittäin puuttuu laskutasoa! Sitä ei ole juuri ollenkaan. Se on vähän ärsyttävää, mutta viikkaan pyykit sylissä samalla tv:tä katsellen tai joskus silityslaudan päällä.






Kodinhoitohuoneeseen halusin kuitenkin pikaisesti jotain muutosta, joten maalasin seinän vedevihreällä sävyllä. Sopii ihanasti harmaiden laattojen kanssa. Valkoinen hana-naulakko löytyi Askosta.

Jyskistä ostin tuollaisen konsolipöydän nimellä oleva tason. Se toi sentään vähän lisää laskutasoa.



 






Kodinhoitohuone on malliltaan suorakaide. Toisesta suunnasta näkymä on tällainen.



Kätevää on, että sisälle pääsee myös takakautta, jolloin kuraiset ja märät lapset saa riisuttua täällä tai joskus jopa kannettua suoraan kylpyhuoneessa. (Jos tarvii suihkuttaa kuravaatteet ja kumpparit.)




Tässä vielä khh ENNEN:



P.S. Onko mitään tehtävissä tälle kuvien laadulle? Koneella ne näyttävät ihan selkeiltä, mutta kun liitän ne tekstiin, menevät rakeisiksi. Annoin jo palautetta googlelle, mut ei oo vielä mitään kuulunut...

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Lastenhuoneen lamppu





Jes! Lastenhuoneen sisustus on taas askeleen valmiimpi! Pojilla on siis nyt toinen huone leikkihuoneena ja toinen nukkumishuoneena. Leikkihuoneessa oli harmaa tapetti jo valmiina, joten sen väreiksi olen suunnitellut keltaista, turkoosia ja harmaata. 

Kun tämä keltainen lamppu viime viikolla tuli kirpparilla vastaan, ei tarvinnut epäröidä montaakaan hetkeä. Valaisin oli juuri sellainen, jota olin lasten leikkihuoneeseen haaveillut. Tai no, keltaista valaisinta olin kyllä suunnitellut mutta lähinnä uustuotannosta olin etsinyt. En ollut edes tajunnut, että tallasia retro ihanuuksia voisi olla, koska en varsinasisesti ole koskaan ollut mikään suuri retron ystävä. 

Kun lamppu oli jo katossa, aloin vähän googlettelemaan, ihan vaan koska halusin tietää olinko maksanut lampusta ihan hullun hinnan, 35€  Kirpputoriostokseksi tämä oli siis minulle kirkkaasti kaikkien aikojen kallein hurahdus. 

Lampussa oli tarra LIVAL Made in Finland. LIVAL valmistaa nykyisinkin lamppuja ja ledejä, etupäässä julkisiin tiloihin. Aika paljon on tyyli muuttunut... 

Ilmeisestikään mm. näitä "minun" valaisimia valmistettiin 60-70 luvulla. Kertokaa ihmiset ihmeessä, jos tiedätte tästä lampusta jotain lisää. Valmistusvuotta, mallia tai mitä vaan!

Oon nyt ihan villinä keltaseen ja tämä lamppu kyllä jysähti! Mihinkään muualle kodissamme en tätä osaisi kuvitella mutta lastenhuoneeseen on just passeli. Ja nuo pallerot heittää niin kivat varjot seinille. Mitä tykkäätte, eikö oo pirtsakan keltsu?

Tässä vielä vähemmän sensuroitu kuva kesyttämättömästä lelukaaoksesta. Jotain säilytyssysteemiä tänne pitäs vielä vähän miettiä. Ois kiva kun lelujen kirjo ois piilossa jossain. Mutta missä???



(Ärsyttävän rakeisia kuvia, mutta ilmeisesti samaa ongelmaa on bloggerissa muillakin.)




tiistai 8. lokakuuta 2013

Leikkikauppa kauppaleikkiin

Muistattekos, kun keväällä esittelin vanhan hoitopöydän uutta elämää istutuspöytänä? No, plääh, istutuspöytä oli meillä täysin turha värkki, sillä yhtäkään rehua en sen äärellä istutellut. Lähinnä siihen vaan kerääntyi kaikenlaista roinaa. Niimpä tämä ikean hoitopöytä sai jälleen uuden tehtävän hoitaakseen. Siitä tuunattiin lapsille leikkikauppa!





Hoitopöydän jalat lyhennettiin ja katoksen runko tuli jämälaudoista. Sitten vielä valkoista maalia päälle. Tukevasta puuvillasta ompelin katoksen, jonka pingotin katoksen päälle kiinnittämällä sen nupinauloilla.

Leikkiruokia ollaan poikien kanssa ommeltu pitkin syksyä. Tilda -kirjoista löytyi valmiina kaavat omenoille, jäätelöille ja mansikoille.



Tukkirekan tukit toimivat välillä omassa roolissaan, ja välillä niitä kaupataan suklaatikkuina. Kaupan päälle ostaja saa usein karamellin, (jonka sisällä ikävä kyllä on massapallo).



 Myös Choco -pelin nappulat on laitettu myyntiin.



Kauppa- ja kotileikit perinteisesti mielletään tyttöjen leikeiksi, ja mietinkin, onkohan tälle meillä ollenkaan käyttöä. Kaupan yhteyteen suunnittelin nimittäin myös kotileikkipaikkaa, jonka teko toistaiseksi odottelee sitä aikaa, kun on aikaa. ;)

Niin poikamaisia koltiasia kuin meidän pojat ovatkin,
kauppaa käydään ahkerasti ja kassakone kilisee! Vanhaa Film Townin korttia höylätään "pankin puolelta". Monesti on naurussa pitelemistä, kun pieniä kaupustelijoita kuuntelee. Vaikka pienillä pojilla roolit ja muut kaupankäynnin "säännöt" menevätkin miten sattuu, joka kertaa sanotaan kuitenkin jämäkästi "Päivää!", "Kiitos!" ja "Näkemiin!".


maanantai 30. syyskuuta 2013

"On syksy niin ihmeellinen...

...Minä kaikkea ymmärrä en.
Miten vihreä maa, värin uuden nyt saa,
linnut lentävät merien taa.

Mihin siilit ja etanat käy? Niitä syksyllä missään ei näy.
Mihin pois katoaa, missä siilien maa,
mullan allako ne asustaa?






Kuka vaahterat kauniiksi saa, värit muuttaa ne, nyt punertaa?
Kuka pensselillään lehdet käy värjäämään?
Missä maalarin tuon kotimaa?







Miten kypsyvät puolukat nuo? Mistä karpalot päälleen saa suo?
Mikä punertumaan saapi marjat ja maan?
Syksyn ihmeitä kaikki on vaan.







On syksy niin ihmeellinen, minä kaikkea ymmärrä en.
Miten muutoksen saa koko kesäinen maa?
Värit hehkuvat nyt loistossaan."

säv. Jussi Rasinkangas
sanat. Juhani Konola







Kaunista syksyä teille!
Minä olen nyt sairaslomalla ja yritän saada levättyä sen mitä arjen pyöritykseltä voin. :)
Ottakaahan tekin rauhallisesti! 




-K 

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Vanhan arkun päivitys



Saatiin appivanhemmilta vanha arkku, joka oli tullut heille mökkikauppojen myötä. Arkun ikää ei kai tiedä kukaan, mutta aika vanhus tämä on. Mikä lie olikaan ihan alkuperäinen väri, mutta aikojen saatossa arkku oli maalattu punertavan ruskeaksi, joka ei meidän värimaailmaan sopinut sitten yhtään.




Kesälomalla sain viimein hiottua vanhat maalit pois. Melkoinen maalikertymä siinä olikin työstettävänä. Yritin etsiä vuosilukua, mutta turhaan. 
Arkkua oli myös pätevästi entisöity mm. kittimassalla ja jeesusteipillä.

Uuden maalin myötä arkusta tuli kaunis ja sisustukseen sopiva. Kulumat ja kolhut saavat siinä näkyä, en alkanut niitä millään tasoittelemaan, sillä vanhasta ei uudenveroista tarvitsekaan saada. Myös alkuperäiset, ilmeisesti käsin taotut metalliosat tulevat nyt paremmin esiin, ja pääsevät oikeuksiinsa.  







 Arvatkaapa oliko vähän pikkutarkkaa pipertämistä noiden kiekuroiden maalaaminen. Ajauduin loputtomaan korjauskierteeseen;  mustat lipsahdukset piti peittää valkoisella ja sitten tuli taas valkoisia lipsahduksia mustiin osiin jne...

Valmista tuli kuitenkin viimein.









Mitä sanotte? Kannattiko? :)



maanantai 16. syyskuuta 2013

Neuleesta tyynyksi




 Kirpparikierroksilla tulee aina katseltua neulepaitoja sillä silmällä, josko niistä sais nättejä tyynynpäällisiä. Yleensä ovat joko tarkotukseen liian pieniä, liian virttyneitä, liian kalliita tai väärän värisiä. Joskus kuitenkin on onni myötä, ja kohdalle osuu juuri se, mitä etsii!





Niimpä lähti paidoista hihat, sivut ommella surauttelin suoriksi, ja pääntien puoleisen lyhyen sivun umpeen. 








Muutama nappi toisen  paidan helmaan, ja pitsinauhat toisen helmaan.
Mikäs se kodin syys/talvi sisustukseen paremmin sopisikaan, kuin muhkea ja pehmeä neuletyyny. 
Me like!






 P.S Mulla alkaa huomenna koulu! :) 

Reppu on pakattu ja kynät teroitettu. ;) Tervetuloa uudet haasteet!


sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Ihan paras porkkanakakku


Tätä tulee tehtyä joka syksy. Jotenkin tää vaan kuuluu syksyyn.
 Kyllähän tällä ainakin saa tehokkasti vararavintoa kerrytettyä talven varalle. :)
Eikä taaskaan jäänyt murustakaan vierasvaraksi pakkaseen. 




PORKKANAPIIRAKKA
 (pellillinen)

 POHJA:
4 munaa
4 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 dl rasvaa sulana
6 dl hienoa porkkanaraastetta
100 g hasselpähkinärouhetta (jätä vähän ripoteltavaksi pinnalle)

Raasta porkkanat. 
Vaahdota munat ja sokeri. 
Sekoita kuivat aineet keskenään. 
Sekoita kaikki pohjan ainekset keskenään ja
paista pellillä 175 ¤C 30min.

KUORRUTUS:
100 g voita 
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 pkt tomusokeria

Sekoita pehmeä voi ja tomusokeri keskenään, lisää tuorejuusto.
Levitä jäähtyneen pohjan päälle. 
Ripottele pinnalle loput hasselpähkinärouheesta.

 



lauantai 7. syyskuuta 2013

Maailman rumin villasukka?

Ihan ite tein! Vuosi siihen meni ja tässä on tulos.
 Naurakaa vaan, ei haittaa. En aio lannistua.
Äitinikin nauroi katketakseen ja anoppi (The Superneuloja) yritti epätoivoisesti  selvittää, 
missä meni vikaan.
Miks tuo kantapää on tommonen pussukka?

Sukan neulominen alkoi jo viime syksynä, tökkäs kantapäähän, oli jäähyllä vuoden. 
Olen purkanut ja korjannut kantapäätä sata kertaa niin, että lankakin kohta hiutuu.
 Luovuin ajatuksesta nätistä sukasta, ja tyydyin tosiasiaan. 
Tämä on elämäni kolmas villasukka, ja kolmas sukka toden sanoo:
En vaan osaa.


No onhan tässä jotain kaunistakin, lanka. Ihanaa ja laadukasta. 
Ja mikä parasta, halvalla lankakaupan loppuunmyynnistä.


No okei. Ei tää ehkä maailman rumin oo. Voittaa kuitenkin sen mun ihka ensimmäisen tekeleen.
Ja jalassa tää on ihan ok, jos kotona pitää. Mut silti kantapäähän jää tuo kumma pussi.
Joten, vaikka toinen sukka on vielä aloittamattakin, aion saada senkin valmiiksi. 
Mutta ei nyt sovita mitään aikarajaa, jooko. :D

torstai 5. syyskuuta 2013

Eteisen muutos



Eteisen remontti alkaa olla jo valmis! HURRAA!

Etenkin lapsiperheissä toimiva eteinen on mielestäni arjen sujuvuuden kannalta tärkeä seikka. On kiva, että lasten pukemiseen on tarpeeksi tilaa, ja että vaatteet ja kengät ovat sekä aikuisen, että lasten helposti otettavissa. Taloa ostaessamme plussaa plopsahtelikin kotimme kohtuu suuresta eteistilasta, jonka ansiosta unelma toimivasta eteisestä oli mahdollista toteuttaa.  



Eteinen näytti ennen tältä:


Tuo oveton komero sai aikaan puistatuksia. Niin sotkuiselta se aina näytti.

Komero purettiin, ja vitivalkoiset seinät (ja varpaat) maalattiin vaalealla harmaalla.


Tilalle hankittiin ikealta kolmiovinen kaapisto, jonka sisukset sai itse suunnitella. 





Alunperin ajatuksena oli laittaa myös toinen tanko alemmas, jonne lapset olisivat saaneet omat takkinsa, mutta sitten pitkät takit eivät olisi mahtuneet. Meillä on kyllä liukuovikaapisto eteiskäytävässä myöskin, mutta toisaalta jollakulla sattuu olemaan myös kenkiä "muutamat" jotka myös vaativat tilansa. :)




Turkoosit kangasboxit Clasulta, kuten myös kaapin vetimet. 


Ihana harmaavalkoinen muovimatto löytyi Haaparannan Rustasta. Mahtava kauppa muuten! En olis ulkonäöstä ikinä arvannut, että se pitää sisällään niin kivaa sisustuskamaa!



Paras arjen pelastaja on ehkä kuitenkin tämä penkki, jonka suunnittelusta vastasi allekirjoittanut, ja toteutuksesta isä. Laatikoihin mahtuu poikien lakit, kinttaat ja villasukat, sieltä lasten on helppo ne itsekin ottaa.

Tässä kuvaa laatikon siniharmaasta sisuksesta. Vetimet ikealta. Toinen samanlainen laatikkopenkki on lasten lelulaatikkona. Toimii mielettömän hyvin myös siinä.






Eteisen sanotaan myös olevan käyntikortti koko kotiin. No, ellei lopullista tuomiota, niin ainakin se luo kodista ja sen asukkaista ensivaikutelman.
 

Vielä hankintalistalla olisi verhot ja peili. Ja listat. Aina ne listat jää laittamatta. Mikä ihme siinä onkin, että niitä ei saa paikalleen? :D