sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Ihan paras porkkanakakku


Tätä tulee tehtyä joka syksy. Jotenkin tää vaan kuuluu syksyyn.
 Kyllähän tällä ainakin saa tehokkasti vararavintoa kerrytettyä talven varalle. :)
Eikä taaskaan jäänyt murustakaan vierasvaraksi pakkaseen. 




PORKKANAPIIRAKKA
 (pellillinen)

 POHJA:
4 munaa
4 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 dl rasvaa sulana
6 dl hienoa porkkanaraastetta
100 g hasselpähkinärouhetta (jätä vähän ripoteltavaksi pinnalle)

Raasta porkkanat. 
Vaahdota munat ja sokeri. 
Sekoita kuivat aineet keskenään. 
Sekoita kaikki pohjan ainekset keskenään ja
paista pellillä 175 ¤C 30min.

KUORRUTUS:
100 g voita 
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 pkt tomusokeria

Sekoita pehmeä voi ja tomusokeri keskenään, lisää tuorejuusto.
Levitä jäähtyneen pohjan päälle. 
Ripottele pinnalle loput hasselpähkinärouheesta.

 



lauantai 7. syyskuuta 2013

Maailman rumin villasukka?

Ihan ite tein! Vuosi siihen meni ja tässä on tulos.
 Naurakaa vaan, ei haittaa. En aio lannistua.
Äitinikin nauroi katketakseen ja anoppi (The Superneuloja) yritti epätoivoisesti  selvittää, 
missä meni vikaan.
Miks tuo kantapää on tommonen pussukka?

Sukan neulominen alkoi jo viime syksynä, tökkäs kantapäähän, oli jäähyllä vuoden. 
Olen purkanut ja korjannut kantapäätä sata kertaa niin, että lankakin kohta hiutuu.
 Luovuin ajatuksesta nätistä sukasta, ja tyydyin tosiasiaan. 
Tämä on elämäni kolmas villasukka, ja kolmas sukka toden sanoo:
En vaan osaa.


No onhan tässä jotain kaunistakin, lanka. Ihanaa ja laadukasta. 
Ja mikä parasta, halvalla lankakaupan loppuunmyynnistä.


No okei. Ei tää ehkä maailman rumin oo. Voittaa kuitenkin sen mun ihka ensimmäisen tekeleen.
Ja jalassa tää on ihan ok, jos kotona pitää. Mut silti kantapäähän jää tuo kumma pussi.
Joten, vaikka toinen sukka on vielä aloittamattakin, aion saada senkin valmiiksi. 
Mutta ei nyt sovita mitään aikarajaa, jooko. :D

torstai 5. syyskuuta 2013

Eteisen muutos



Eteisen remontti alkaa olla jo valmis! HURRAA!

Etenkin lapsiperheissä toimiva eteinen on mielestäni arjen sujuvuuden kannalta tärkeä seikka. On kiva, että lasten pukemiseen on tarpeeksi tilaa, ja että vaatteet ja kengät ovat sekä aikuisen, että lasten helposti otettavissa. Taloa ostaessamme plussaa plopsahtelikin kotimme kohtuu suuresta eteistilasta, jonka ansiosta unelma toimivasta eteisestä oli mahdollista toteuttaa.  



Eteinen näytti ennen tältä:


Tuo oveton komero sai aikaan puistatuksia. Niin sotkuiselta se aina näytti.

Komero purettiin, ja vitivalkoiset seinät (ja varpaat) maalattiin vaalealla harmaalla.


Tilalle hankittiin ikealta kolmiovinen kaapisto, jonka sisukset sai itse suunnitella. 





Alunperin ajatuksena oli laittaa myös toinen tanko alemmas, jonne lapset olisivat saaneet omat takkinsa, mutta sitten pitkät takit eivät olisi mahtuneet. Meillä on kyllä liukuovikaapisto eteiskäytävässä myöskin, mutta toisaalta jollakulla sattuu olemaan myös kenkiä "muutamat" jotka myös vaativat tilansa. :)




Turkoosit kangasboxit Clasulta, kuten myös kaapin vetimet. 


Ihana harmaavalkoinen muovimatto löytyi Haaparannan Rustasta. Mahtava kauppa muuten! En olis ulkonäöstä ikinä arvannut, että se pitää sisällään niin kivaa sisustuskamaa!



Paras arjen pelastaja on ehkä kuitenkin tämä penkki, jonka suunnittelusta vastasi allekirjoittanut, ja toteutuksesta isä. Laatikoihin mahtuu poikien lakit, kinttaat ja villasukat, sieltä lasten on helppo ne itsekin ottaa.

Tässä kuvaa laatikon siniharmaasta sisuksesta. Vetimet ikealta. Toinen samanlainen laatikkopenkki on lasten lelulaatikkona. Toimii mielettömän hyvin myös siinä.






Eteisen sanotaan myös olevan käyntikortti koko kotiin. No, ellei lopullista tuomiota, niin ainakin se luo kodista ja sen asukkaista ensivaikutelman.
 

Vielä hankintalistalla olisi verhot ja peili. Ja listat. Aina ne listat jää laittamatta. Mikä ihme siinä onkin, että niitä ei saa paikalleen? :D