Onnea isät!
Meillä isänpäivään valmistauduttiin hyvissä ajoin askartelemalla, maalailemalla ja leipomalla, sillä tänä iltana meillä oli ilo saada kaikki papat, mummut ja siskot perheineen meille nauttimaan yhdessäolosta ja juhlimaan rakkaita isiä. Yhdeksän aikuista ja viisi lasta, oli meillä ääntä ja iloa! :)
Meillä isänpäivään valmistauduttiin hyvissä ajoin askartelemalla, maalailemalla ja leipomalla, sillä tänä iltana meillä oli ilo saada kaikki papat, mummut ja siskot perheineen meille nauttimaan yhdessäolosta ja juhlimaan rakkaita isiä. Yhdeksän aikuista ja viisi lasta, oli meillä ääntä ja iloa! :)
En taas(kaan) jaksanut tarpeeksi
odottaa suklaan jähmettymistä, joten kun lätkäsin tuon tuhdin lumiukon
kakun päälle, niin yllättäen kuorrute levahti. No, ens kerraksi kerään
malttia... Muutenki suklaakuorrutteen saaminen samettisen tasaiseksi on
mulle mahdottomuus, joten jos jollain on antaa vinkkejä, niin kertokaa
toki!
Kuorrutuksesta viis, tämä appelsiinisuklaakakku, jonka ohje löytyy täältä,
on ehkä maailman paras! Yleensä en tee samaa leivonnaista montaa
kertaa, mutta tää on ollu niin hitti, että tätä on tullu tehtyä jo
monesti. Pohja itsessään on niin ihanan mutakakkumainen, pehmee ja
suklainen, että sitä vois syödä sinällään. Ja
valkosuklaa-appelsiinitäyte, NAM! Kakkuun tulee reilusti voita ja kolme
levyä suklaata, joten ei sovi vyönkiristäjille! :)
Tein poikien kanssa isille ja papoille heijastimet huovasta ja heijastinkankaasta. Nyörit pyörittelimme J:n kanssa. "Pidä siitä narunpäästä nyt tiukasti kiinni!" -käsky unohtui muutaman kerran, mutta hauskaa oli. :)
Pikku-E tarkkana liimaamassa
Ta Daa!
Maalaaminen oli hermoja raastavan sotkuista, mutta lapsista ihan huippua. Maalauksista askarreltiin lahjapussit haijastimille.
Onnea vielä kaikki isät ja papat!
Haikein mielin muistelen rakasta Iso-Pappaa ja isää, jotka ovat tähtinä taivaalla. Tai J:n sanojen mukaan "Keijulassa". Keijut tai enkelit, whatever. :) Ikävä on!
...ehkäpä palanen suklaakakkua helpottaisi...
;)
