Virkattu hiippahuppuneule

 

"...Mörkö mä oon, lämmin ja hassu
Nurinpäin nuttu, naamakin suttu
Halailen puita, nauratan muita
Tanssin ja pompin, tahdissa kompin

Tum tum tum tum tum tum tum
Tum di dum, did um..."

-Hanna Pakarinen: Mörkö Mainio-

Lämpöisen MÖÖKÖ -hiippahuppuneuleen virkkasin Novitan Kelo -langasta. 

Ohje löytyy Annikan iki ihanasta RuttuNuttu -blogista, 

joka on yks mun ehdottomista lemppareista!

MÖÖKÖ -TASKU

Muokkasin ohjetta hieman isommaksi, mutta silti neuleesta tuli J:lle niin nippa nappa niukin naukin, 

että sen saakin Pikku-E joululahjaksi. 

Tämä Pukin pikku apuri innostui niin tästä neuleesta, 

että koukulla on jo 

isompi, parempi, erivärinen ja erilaisella taskulla 

varusteltu versio J:lle. :)

Jouluinen viirinauha

Jotain punaista, vähän tähtikuvioo, hyvän joulun toivotusta...

Niistä ajatuksista syntyi viirinauha ”HYVÄÄ JOULUA” -tekstillä.

 

Kirjaimet on silitetty valkoisille pellavatähdille siirtokuvapaperin avulla.

Tähtien reunaa rapsuttelin hieman, jotta siitä tulisi vähän rosoisemman näköinen. Sen vuoksi pellava olikin hyvä kangasvalinta tähän. Muut kankaat ovat puuvillaa.

Viiri päätyi koristamaan yläkerran aulaa.

Siniharmaa sänky on nimeltää ”Annan sänky” koska se on aikoinaan kuulunut eräälle pienikokoiselle Annalle. Minä 164 senttisenä mahdun juuri ja juuri pötköttelemään siinä jalat suorana. Sänky siirtyy jossain vaiheessa jomman kumman pojan vuoteeksi, jahka Pikku-E oppii pois pinnasängystä.

Vielä on ehkä liian aikaista laittaa joulukoristeita, mutta ei haittaa! Tämä olkoon nyt tässä, ja saakoon pian vielä kaverikseen jouluisia tyynynpäällisiä. :)

Joulua odotellen

-K

iSäNpÄiVäJuHlAt

 

Onnea isät!

Meillä isänpäivään valmistauduttiin hyvissä ajoin askartelemalla, maalailemalla ja leipomalla, sillä tänä iltana meillä oli ilo saada kaikki papat, mummut ja siskot perheineen meille nauttimaan yhdessäolosta ja juhlimaan rakkaita isiä. Yhdeksän aikuista ja viisi lasta, oli meillä ääntä ja iloa! :)

En taas(kaan) jaksanut tarpeeksi odottaa suklaan jähmettymistä, joten kun lätkäsin tuon tuhdin lumiukon kakun päälle, niin yllättäen kuorrute levahti. No, ens kerraksi kerään malttia... Muutenki suklaakuorrutteen saaminen samettisen tasaiseksi on mulle mahdottomuus, joten jos jollain on antaa vinkkejä, niin kertokaa toki!

Kuorrutuksesta viis, tämä appelsiinisuklaakakku, jonka ohje löytyy täältä, on ehkä maailman paras! Yleensä en tee samaa leivonnaista montaa kertaa, mutta tää on ollu niin hitti, että tätä on tullu tehtyä jo monesti. Pohja itsessään on niin ihanan mutakakkumainen, pehmee ja suklainen, että sitä vois syödä sinällään. Ja valkosuklaa-appelsiinitäyte, NAM! Kakkuun tulee reilusti voita ja kolme levyä suklaata, joten ei sovi vyönkiristäjille! :)

 

 
Tein poikien kanssa isille ja papoille heijastimet huovasta ja heijastinkankaasta. Nyörit pyörittelimme J:n kanssa. "Pidä siitä narunpäästä nyt tiukasti kiinni!" -käsky unohtui muutaman kerran, mutta hauskaa oli. :)

 Pikku-E tarkkana liimaamassa

Ta Daa!

Maalaaminen oli hermoja raastavan sotkuista, mutta lapsista ihan huippua. Maalauksista askarreltiin lahjapussit haijastimille.

Onnea vielä kaikki isät ja papat! 

Haikein mielin muistelen rakasta Iso-Pappaa ja isää, jotka ovat tähtinä taivaalla. Tai J:n sanojen mukaan "Keijulassa". Keijut tai enkelit, whatever. :)  Ikävä on!

...ehkäpä palanen suklaakakkua helpottaisi... 

;)