Mitä fiiliksiä teissä saa syksy aikaan? Innostutteko ruskasta, hehkuvista väreistä, ja tulevasta talvesta? Vai vetääkö kesän loppuminen, kylmyys, sateet ja pimeys mielen matalaksi?
Mä kuulun niihin, jotka syksyisin fiilistelevät pimeyttä ja hmm, armotonta karuutta. Sitä, kun tuuli riuhtoo lehdet oksista ja kasvit painautuvat hädissään maata vasten.
Tämä luopuminen kesästä vaatii vähän surutyötä, mutta kuulaiden syyspäivien aurinko haaleasti lohduttaa.
Syksy on kuitenkin enemmän kuin tervetullut. Kesällä mä oon niin levoton, jotenkin rauhaton. Kesä on niin lyhyt, että siitä on aina otettava kaikki irti, joka hetkestä, vaikka hampaat irvessä. Vaikka ei jaksais.
Syksy rauhoittaa. Saa olla, ei tarvii kuoputtaa kukkapenkkiä tai muutenkaan tehdä niin kauheesti. Eipä silti, juuri on yksi remonttiprojekti viety lähes päätökseen, ja monta uutta hommaa mielenpäällä. ;) Tää pimeys tekee kuitenkin mun rauhattomalle mielelle hyvää.
En mä silti tuosta sateesta tykkää, paitsi juuri tällaisina hetkinä, kun leivinuunissa lämmittää hiillos, ja varpaissa kirjavat villasukat. Sohva on kuin syli, ja käsissä pehmeä neule. TV:ssä kivoja uusia sarjoja, kynttilöitä kuluu.
Ja yks juttu vielä: Kohta on joulu!
Kuulaita syyspäiviä teille! Kivaa kun jaksatte pysyä mukana! <3
