sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Paras lahja...


...on se, että saan kunnian olla ÄITI  kahdelle pienelle ihmiselle.

Meillä on ollut aika tavallinen, mutta aivan ihana päivä. 
Ei todellakaan mitään hillitöntä juhlintaa tai yleellisyyksiä.
 Mies tuli aamulla töistä, lähti iltapäivällä takaisin yövuoroon.
 
Päivällä käytiin onnittelemassa molempia mummoja ja herkuteltiin kakkukahvein. 
Mummot kuuluu meillä ONNEKSI arkipäivään, ja nähdään melkein päivittäin. 
Ilman heitä meidän elämä olis paljon vaivalloisempaa. 
Kiitos mummut!




Lahjaksi veimme mummoille ruukkuruusut, joiden ruukut tuunattiin lasten kanssa.
Pikkusormet painettiin akryyliväriin ja sitten ruukunkylkeen. 
Sydän muodostui molempien kullanmurusten etusormien jäljistä, 
ja kukkasessa on molempien poikasten sormenjälkiä sekaisin. 

Esikoiselta sain suloisen lahjan, jonka hän oli askarrellut kerhossa.
Mun pieni poika oli selvästi miettinyt mistä äiti tykkää. 
Sydän oli maalattu pinkikisi, koska äiti tykkää siitä väristä. 
Ja sydämeen oli liimattu monta monta timanttia. 



Iltapäivällä vein vielä pienet automieheni American Car Showta katsomaan. 
Pienet poikaseni olivat niin innoissaan hienoista autoista, 
ja kyllähän niitä katseli mielellään itsekin. 

Illalla oleskeltiin kotona. Aurinko paistoi pitkästä aikaa, ja lapset kipaisivat terassille.
"Tuu tänne, täällä on melkein lämmintä!" huusi isoveli pienemmälle.

J on odottanut koko talven kesää.
 "Onko nyt jo tullut kesä?" on usein ensimmäinen mitä pieni mies aamulla haluaa tietää.
"Kesällä voi uida ulkona."
"Kesällä voi olla pelkällä t-paidalla ja lippiksellä."
Talvella J halusi muuttaa takaisn sinne kerrostaloon, 
missä viime kesänä väliaikaisesti asuttiin, koska "siellä oli kesä".

Pienen muruset ihan villiintyivät auringon säteistä ja kirmailivat ulkona kuin varsat.
"Ota sinäkin kengät pois ja kokeile miten nurmikko kutittaaa!" 

Isoveli auttoi pikkuista riisumaan...




  ja sitten mentiin! 




Pienet paljaat varpaat nurmikolla, vaikka ei todellakaan ollut mikään "varpaisillaan" keli. 
Mulla valui onnenkyyneleet, kun katsoi veljesten menoa. 

Nyt pienet kesämiehet jo nukkuvat. Kävin äsken heitä salaa kurkkimassa. 
Pienemmällä rakas "Kettu" kainalossaan.
Isommalla toinen käsi tiukasti puristaa pehmopupun käpälää, 
toisessa kädessä on uusi American Car Showsta saatu pikkuauto. :) 

Ja taas tuli kyyneleet.

Olen vain niin onnellinen, että saan olla äiti.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti