Kärkkäiseltä löytyi ihanaa autotrikoota, jota ei vaan voinut ohittaa. Siitä tuli isommalle pojalle paita.Kaveriksi sille löytyi kaappien kätköistä puna-valkoista raitaa.
Syksyllä ompelin sienipaidan sekä Metsolan raitatrikoosta hupparin. Olinhan mää nämä kuvannut aiemmin tuoreeltaankin, vaan nekin kuvat haihtuivat koneen hajoamisen myötä. (En näköjään pääse tästä kriisistä yli.) Nyt uudet kuvat puoli vuotta vanhoista paidoista, joita onkin ehditty pesemään ja pitämään monen monta kertaa.
Hmm...Kummallisen oranssilta näyttää tuo punainen tässä kuvassa.
Näyttää siltä, että blogini muuttuu vähä vähältä henkilökohtaisemmaksi. Tuntuu turhalta pitää blogia elämästä, joka ei näytä mitää kulissien takaa. Niinpä kerronkin teille, jotain sydämestäni.
Minulla on WPW (Wolff-Parkinson -Whiten) -syndrooma. Se tarkoittaa, että sydämessäni on nopealyöntisyyskohtauksia aiheuttava ylimääräinen johtorata. Minulla on ollut tykytyskohtauksia teinitytöstä asti, mutta en juuri lääkärille ole niistä puhunut, koska valitukseni on ohitettu sanomalla vaivaani panikoinniksi tai ruuhkavuosiksi. Kaikillahan joskus vähän tykyttää. Minulla tykytti parhaimmillaan 240 krt/min.
WPW -syndrooma huomattiin vasta viime syksynä, kun aloin olla aika väsynyt kolmivuorotyön, lasten korvakierteen, opiskelun ja täysin olemattoman vapaa-ajan vuoksi. Tykytyskohtaukset lisääntyivät ja lisäksi minulla alkoi tulla lisälyöntejä. Lisälyöntien vuoksi minulle tehtiin Holter nauhoitus, eli sydämen rytmin vuorokausiseuranta. Lisälyöntejä uli vuorokauteen vähän päälle 1500, ja lisäksi siinä huomattiin WPW:lle tyypillinen sydänfilmin poikkeavuus, delta-aalto.
Nyt olen toipilaana. Minulle tehtiin eilen WPW -ablaatio, eli sydämestäni katkaistiin eilen se ylimääräinen johtorata, joka tykytyskohtauksia aiheutti. Hyvässä voinnissa jo olen, vaikka eilinen olikin aika raskas. Toimenpide kesti 5 tuntia, eikä kaikki ihan helpoimman kautta mennyt. Vuodeosastolla pötköttelin vielä kuutisen tuntia päälle. Kymmenen tuntia tuntui aika pitkältä ajalta olla liikkumatta. Eikä se 5 tuntia kipeää toimenpidettä rytmihäiriöineen myöskään kovin kivaa ollut... Olen todella onnellinen, että se on ohi nyt, ja olen toivottavasti päässyt lopullisesti näistä rytmihäiriöistä eroon. Ennuste ainakin on hyvä. :D
Minulla on WPW (Wolff-Parkinson -Whiten) -syndrooma. Se tarkoittaa, että sydämessäni on nopealyöntisyyskohtauksia aiheuttava ylimääräinen johtorata. Minulla on ollut tykytyskohtauksia teinitytöstä asti, mutta en juuri lääkärille ole niistä puhunut, koska valitukseni on ohitettu sanomalla vaivaani panikoinniksi tai ruuhkavuosiksi. Kaikillahan joskus vähän tykyttää. Minulla tykytti parhaimmillaan 240 krt/min.
WPW -syndrooma huomattiin vasta viime syksynä, kun aloin olla aika väsynyt kolmivuorotyön, lasten korvakierteen, opiskelun ja täysin olemattoman vapaa-ajan vuoksi. Tykytyskohtaukset lisääntyivät ja lisäksi minulla alkoi tulla lisälyöntejä. Lisälyöntien vuoksi minulle tehtiin Holter nauhoitus, eli sydämen rytmin vuorokausiseuranta. Lisälyöntejä uli vuorokauteen vähän päälle 1500, ja lisäksi siinä huomattiin WPW:lle tyypillinen sydänfilmin poikkeavuus, delta-aalto.
Nyt olen toipilaana. Minulle tehtiin eilen WPW -ablaatio, eli sydämestäni katkaistiin eilen se ylimääräinen johtorata, joka tykytyskohtauksia aiheutti. Hyvässä voinnissa jo olen, vaikka eilinen olikin aika raskas. Toimenpide kesti 5 tuntia, eikä kaikki ihan helpoimman kautta mennyt. Vuodeosastolla pötköttelin vielä kuutisen tuntia päälle. Kymmenen tuntia tuntui aika pitkältä ajalta olla liikkumatta. Eikä se 5 tuntia kipeää toimenpidettä rytmihäiriöineen myöskään kovin kivaa ollut... Olen todella onnellinen, että se on ohi nyt, ja olen toivottavasti päässyt lopullisesti näistä rytmihäiriöistä eroon. Ennuste ainakin on hyvä. :D
Ehkäpä joku teistä on kokenut saman.
Soitellaan huomenna!! Lepoa sinne <3
VastaaPoista<3
PoistaIhania paitoja! Myydäänkö kärkkäiselläkin kankaita :O
VastaaPoistaTäällä ilmoittautuu myös samanlaisen rytmihäiriön omaava. Nyt on vuosi kulunut edellisestä kohtauksesta, vaikka mitään toimenpidettä ei ole tehty. Väsymys ja stressi minulla lisäävät riskiä saada niitä kohtauksia. Lisälyöntejä kyllä on, mutta tuolla filmillä ei ole tutkittu kertaakasn, vaan ultrattu sydän ja siinä ei näkynyt mitään poikkeavaa. Joskus tuntuu että puhuu lääkäreille turhaa, hokevat vaan että on hyvälaatuista. Mutta pelko siitä että syke saattaa keskellä yötä yhtäkkiä nousta yli kahden sadan on pelottavaa. Lääkäri sanoi että saan lähetteen tuohon toimenpiteeseen mikä sinullekkin on tehty koska vaan.. Mutta saan itse päättää onko rytmihäiriöt liian häiritseviä. Toistaiseksi en ole uskaltautunut toimenpiteeseen.. Saan kuitenkin kohtauksia vain muutamasti vuodessa. Mutta olisihan se kiva, että vaivasta pääsis kokonaan eroon.
Toivottavasti sait toimenpiteestä avun. Voin vain kuvitella kuinka raskas toimenpide on. Onko se myös mahdollista että lisälyöntejä ei enää tule? Oikein paljon sulle parantumisia ja peukut pystyyn että pääsit vaivasta eroon!! :)
Kiitos! Ylivieskan Kärkkäisellä on kankaita aika paljonkin! :)
PoistaTsemppiä kohtalotoveri! Tykytyskohtaukset (eli SVT -kohtaukset) ovat kyllä tosiaan aika ikäviä. Lisälyönnit on asia erikseen, niihin ei oikein parantavaa hoitoa ole, vaarattomia kun kuitenkin onneksi ovat. Toisaalta kardiologi sanoi, että tällä ablaatiohoidolla saattaa olla vähän vaikutusta niihinkin, jos ekstra lähtee samasta paikasta kuin tykytykset. (jos nyt ihan oikein ymmärsin...)
Aika tyhmää, että ovat heittäneet pallon sinulle ("hoidetaan jos on liian häiritseviä"). Ei tuo(kaan) toimenpide ihan riskitön ole, joten tutkimuksiahan sinun pitäis saada, ennen päätöstä. Ja mikä on rytmikardiologin mielipide? Holter-nauhoitukseen ei välttämättä tietenkään niitä tykytyksiä tule, mutta siitä (sekä normaalista sydänfilmistä) näkyy kuitenkin, jos siellä on samantyyppisesti oikorata kuin minulla. WPW -syndrooma todetaan just nimenomaan tämän sydänfilmin poikkeavuuden sekä oirekuvan perusteella.
Jos sulla on samntyyppisesti SVT -kohtauksia (alkaa äkisti ja loppuu äkisti, ei liity kipua tai hengenahdistusta, syke johyvä pa 200/min), niin oishan se ihan tarkistaa mistä on kyse. Eli ihan terveyskeskusksessa voidaan ottaa sydänfilmi. Jos siinä näkyy ns. delta-aalto, niin silloin se varmaan on WPW. Toisaalta, jos nyt olen oikein ymmärtänyt, niin SVT -kohtauksia voi tulla ilman WPW:täkin, tosin silloin niiden hoitamista ablaatilla harkitaan lähinnä sen mukaan, kuinka paljon ne häiritsevät elämää. Eli ei muuta kuin kovasti tsemppiä! Kyllä minä sinun tilanteessasi haluaisn asiaa vähän enemmänkin selvitettävän. :)
Kiitos tiedonjyväsistä. Netistäkin löytys varmaan vaikka mitä, mutta olen päättänyt olla lukemata. Pysyy terveempänä :D
PoistaMinulla on saatu sellainen kohtaus pari kertaa filmille. Ja on jouduttu rytmi kerran kääntämään suoneen laitettavalla lääkkeellä. Ja ihan niitä sydänfilmipätkiä on otettu monestikkin, mutta niissä ei näy mitään poikkeavaa. Sen tykytyskohtauksen aikana otetusta sydänfilmistä kardiologi sitten sanoi, että lähete siihen ablaatioon voidaan antaa, mutta vain jos itse haluan. Ei hänkään pitänyt sitä riskittömänä, mutta tosiaan heitti pallon minulle. Toki sanoi, että jos näin harvoin niitä tulee, niin ei suosittele. Mutta semmonenhan olo vähän jäi, että täh. Mutta onnekkaasti ne kohtaukset ovat nyt olleet tosiaan vuoden poissa. Joten kattellaan.
Ihania paitoja! Toivottavasti sydänongelmat ovat nyt taaksejäänyttä elämää!! :) Paranemisia sinne!
VastaaPoistaVoi että, ompa ikävä kuulla että sinulla on ollut riesana moinen vaiva :/ Toivottavasti leikkaus tuo avun ja kohtaukset loppuu. Kaikkea hyvää sinne! <3
VastaaPoistavoimia ja toipumista sinne
VastaaPoistaKiitos teille! Yllättävän raskas tosiaan oli tuo toimenpide, mutta nyt on jo vointi hyvä. :) Yhdeksän kymmenestä hyötyy hoidosta, ja mä aion kuulua siihen enemmistöön. :)
VastaaPoistaOnneksi nyt löytyi diagnoosi eikä enää tarjota vaihtoehdoksi paniikkikohtauksia :) Toivottavasti leikkaus auttaa ja lopettaa huonon olon :) Pikaista toipumista!
VastaaPoista