Näytetään tekstit, joissa on tunniste lastenvaatteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lastenvaatteet. Näytä kaikki tekstit

maanantai 9. marraskuuta 2015

Pingviini -paita




Meidät pojat rakastaa pingviinejä. 
Niitä on pehmoleluina meillä useampiakin. Myös piirretty hahmo Pingu kirvoittaa aina hersyvät pienen pojan naurut. Pingun kommellukset ja käsittämätön "puhe" osuu ja uppoaa täysillä lasten huumorintajuun. 




Mutta arvatkaas miksi myös äiti tykkää näistä pingviinihahamoista? 
Niimpä niin... Nehän niin kivasti sopivat lastenhuoneen musta-valko-keltaiseen sisutukseen. :)


NÖÖT NÖÖT!

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Pipo päässä kesäsäässä

Hmp. Eipä lämpö helli, ei. 
Pipo näillä keleillä ei ole yhtään liikaa.

Pojat tarvitsivat uudet pipot, 
ja äitiä huvitti ommella. 

Syksyllä eskarilainen -Jeremias



Ei kiinnosta nyt -Elias. <3




"Hei, onko kaikki okei?"

Toivon tosiaan, että nämä pipot saadaan kohta unohtaa laatikkoon. 
Kesä! Tule jo!

maanantai 1. joulukuuta 2014

InCy WiNcY sPiDeR...

...climbed up the water spout...






Keltainen velour inspiroi ompelemaan J:lle hupparin. Taskussa lymyää kuitenkin yllätys! 

...tai sitten ei. Tarkoituksena oli laittaa hämppi kuminauhaan ja piilottaa taskuun, jossa sen kotipesä pilkottaa. Sieltä sen olisi voinut aina välillä ottaa kätöseen ja pelotella vaikkapa kerhotätejä.
Hämppi oli kuitenkin lasten mielesrä niin pelottava, että se joutui etsimään uuden kodin lipaston laatikosta. :)


Hupun vuoressa mustavalkoisen tähtitrikoon jämät. Hupparin kaava Ottobre kevät 1/2014. Malli Happy Trio huppari koossa 116.

Ihanaa alkanutta joulukuuta! Meilläkin värit vaihtuu hiljalleen jouluisiin sävyihin. Huomenna leivotaan pipareita. KIVAA! :)

lauantai 27. syyskuuta 2014

Pingviini -neuletakki






Nämä hiippahuppuneuleet ovat osoittautuneet meillä aivan hitiksi. Tämä on sarjassaan jo kolmas samalla mallilla virkattu neule. 
Ohjeet takkiin löydät ihanasta Mutturalla -blogista.

Ensimmäinen neule, eli  MöRkö -takki jäi pieneksi, ja on jo lähtenyt eteenpäin suloista Hilla -tyttöä lämmittämään.
Pöllö -takki puolestaan on juuri nyt kovasti käytössä. 

Meillä 5 ja 3 v. pojat tykkäävät kovasti Pingusta. 
Niimpä tämä kolmas takki sai taskukseen höpsähtäneen pingviinin. Lankana käytin Novitan Jenikaa ja pingviinin virkkasin sekalaisesta kokoelmasta puuvillalankoja.

Kovasti jo kysellään, minkälainen tasku seuraavaan takkiin tulee. Kettu on Pikku-E:n lempieläin, 
J puolestaan toivoo oravaa.
Ja mitäpä ei äiti tekisi, kun lapsi sydämestään toivoo.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Villahaalari merinovillakankaasta

No, niin. Nyt kun kesä kohta koittaa, valmistui viimein myös villahaalari. :D

Kauppojen villahaalaritarjonta oli syksyllä jotenkin niin surkea, että päätin (hullu!) tehdä haalarin itse. Ylipäätään villaisia haalareita ei tuntunut löytyvän yhtään mistään, ja ne jotka löytyivät, olivat liian paksuja ja jäykkiä, kalliita tai rumia. Välivaatemarkkinoilla fleece tuntui olevan hitti, mutta minä luotan aitoihin matskuihin enemmän kuin keinokuituun.

Niinpä en suostunut markkinoiden tarjontaan alistumaan, vaan tilasin Myllymuksuilta ihanan joustavaa, lämmintä, pehmeää ja kutittamatonta merinovillakangasta.
Jostain syystä ompelu-into vaan tyssäs. 

Ensinnäkään en löytänyt mistään kaavoja 110 cm haalarille, koska kaikki löytämäni villahaalarin kaavat olivat max 86 senttiselle. Myöskään jumpsuitin kaavoja ei sattunut silmään, vaikka luulin sellaisen löytyvän ihan suit sait  tuosta vaan.





Niimpä pikku riskillä lähdin arvokasta villakangasta leikkeleen. Suuntaa antavat kaavat piirtelin pojan jumpsuittia, ja liian pientä villahaalaria apuna käyttäen.
Ompelukaan ei ihan helppoa ollut, sillä käytössä kiva, joka-suuntaan-joustavuus, ei ole ompelijan kannalta mikään helpottavin ominaisuus.





Valmista kuitenkin tuli, ja mä oon niin leuhkana tästä, koska en todellakaan ole mikään huippu ompelija! Tää istuu muksulle just eikä melkein! Tarpeeksi väljä, jotta sisävaatteet mahtuvat kiristämättä alle. Sehän on lämmön kannalta just se pointti.

Kertoisinkohan, vai yrittäisinkö ylläpitää kulissia ihan onnistuneesta työstä. Ok, kerrotaan!

 Eli pieniltä kommelluksiltakaan ei vältytty, joten tästä lähtien kun leikkaan vaatteeseen aukkoa vetskarille, pidän huolta siitä, että saan tehdä sen ilman lapsia häiriötekijöitä. Oli nimittäin muutaman sentin matkalta vetskariaukkoa myös selkäpuolella haalaria!
Ohuesti saattoi harmittaa... mutta siististi paikattuna sitä tuskin huomaa... :)
Sitäpaitsi, eipähän ole kenelläkään samanlaista.
Juu-u. Ihan ite taas tein.





Saapa nähdä onko tälle enää tälle talvea käyttöä ollenkaan.  Mennäänkö tässä siis oikeasti jo kohti lämpöä,vai vieläkö talvi tekee come backin? Ilman villistä ollaan kuitenkin tähän saakka pärjätty, mutta mikäli pakkasen määrä on vakio, niin kohta tutistaan. 

Vielä kun sais inspistä, niin tekasisin kypärälakit, villapaidat ja housutki tästä.
Saattaapa kyllä olla että jää ens syksyyn... :)

 

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Paitoja pojille sekä jotain henkilökohtaista

Kärkkäiseltä löytyi ihanaa autotrikoota, jota ei vaan voinut ohittaa. Siitä tuli isommalle pojalle paita.Kaveriksi sille löytyi kaappien kätköistä puna-valkoista raitaa.





Syksyllä ompelin sienipaidan sekä Metsolan raitatrikoosta hupparin. Olinhan mää nämä kuvannut aiemmin tuoreeltaankin, vaan nekin kuvat haihtuivat koneen hajoamisen myötä. (En näköjään pääse tästä kriisistä yli.) Nyt uudet kuvat puoli vuotta vanhoista paidoista, joita onkin ehditty pesemään ja pitämään monen monta kertaa.


Hmm...Kummallisen oranssilta näyttää tuo punainen tässä kuvassa.







Näyttää siltä, että blogini muuttuu vähä vähältä henkilökohtaisemmaksi. Tuntuu turhalta pitää blogia elämästä, joka ei näytä mitää kulissien takaa. Niinpä kerronkin teille, jotain sydämestäni.

Minulla on WPW (Wolff-Parkinson -Whiten) -syndrooma. Se tarkoittaa, että sydämessäni on nopealyöntisyyskohtauksia aiheuttava ylimääräinen johtorata. Minulla on ollut tykytyskohtauksia teinitytöstä asti, mutta en juuri lääkärille ole niistä puhunut, koska valitukseni on ohitettu sanomalla vaivaani panikoinniksi tai ruuhkavuosiksi. Kaikillahan joskus vähän tykyttää. Minulla tykytti parhaimmillaan 240 krt/min.

 WPW -syndrooma huomattiin vasta viime syksynä, kun aloin olla aika väsynyt kolmivuorotyön, lasten korvakierteen, opiskelun ja täysin olemattoman vapaa-ajan vuoksi. Tykytyskohtaukset lisääntyivät ja lisäksi minulla alkoi tulla lisälyöntejä. Lisälyöntien vuoksi minulle tehtiin Holter nauhoitus, eli sydämen rytmin vuorokausiseuranta. Lisälyöntejä uli vuorokauteen vähän päälle 1500, ja lisäksi siinä huomattiin WPW:lle tyypillinen sydänfilmin poikkeavuus, delta-aalto. 

Nyt olen toipilaana. Minulle tehtiin eilen WPW -ablaatio, eli sydämestäni katkaistiin eilen se ylimääräinen johtorata, joka tykytyskohtauksia aiheutti. Hyvässä voinnissa jo olen, vaikka eilinen olikin aika raskas. Toimenpide kesti 5 tuntia, eikä kaikki ihan helpoimman kautta mennyt. Vuodeosastolla pötköttelin vielä kuutisen tuntia päälle. Kymmenen tuntia tuntui aika pitkältä ajalta olla liikkumatta. Eikä se 5 tuntia kipeää toimenpidettä rytmihäiriöineen myöskään kovin kivaa ollut... Olen todella onnellinen, että se  on ohi nyt, ja olen toivottavasti päässyt lopullisesti näistä rytmihäiriöistä eroon. Ennuste ainakin on hyvä. :D

Ehkäpä joku teistä on kokenut saman.