Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämää. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämää. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Syksy - Masentaako vai innostaako?

Mitä fiiliksiä teissä saa syksy aikaan? Innostutteko ruskasta, hehkuvista väreistä, ja tulevasta talvesta? Vai vetääkö kesän loppuminen, kylmyys, sateet ja pimeys mielen matalaksi? 

Mä kuulun niihin, jotka syksyisin fiilistelevät pimeyttä ja hmm, armotonta karuutta. Sitä, kun tuuli riuhtoo lehdet oksista ja kasvit painautuvat hädissään maata vasten. 

Tämä luopuminen kesästä vaatii vähän surutyötä, mutta kuulaiden syyspäivien aurinko haaleasti lohduttaa.



Syksy on kuitenkin enemmän kuin tervetullut. Kesällä mä oon niin levoton, jotenkin rauhaton. Kesä on niin lyhyt, että siitä on aina otettava kaikki irti, joka hetkestä, vaikka hampaat irvessä. Vaikka ei jaksais. 
Syksy rauhoittaa. Saa olla, ei tarvii kuoputtaa kukkapenkkiä tai muutenkaan tehdä niin kauheesti. Eipä silti, juuri on yksi remonttiprojekti viety lähes päätökseen, ja monta uutta hommaa mielenpäällä. ;) Tää pimeys tekee kuitenkin mun rauhattomalle mielelle hyvää. 

En mä silti tuosta sateesta tykkää, paitsi juuri tällaisina hetkinä, kun leivinuunissa lämmittää hiillos, ja varpaissa kirjavat villasukat. Sohva on kuin syli, ja käsissä pehmeä neule. TV:ssä kivoja uusia sarjoja, kynttilöitä kuluu.


Ja yks juttu vielä:  Kohta on joulu!

Kuulaita syyspäiviä teille! Kivaa kun jaksatte pysyä mukana! <3

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Paitoja pojille sekä jotain henkilökohtaista

Kärkkäiseltä löytyi ihanaa autotrikoota, jota ei vaan voinut ohittaa. Siitä tuli isommalle pojalle paita.Kaveriksi sille löytyi kaappien kätköistä puna-valkoista raitaa.





Syksyllä ompelin sienipaidan sekä Metsolan raitatrikoosta hupparin. Olinhan mää nämä kuvannut aiemmin tuoreeltaankin, vaan nekin kuvat haihtuivat koneen hajoamisen myötä. (En näköjään pääse tästä kriisistä yli.) Nyt uudet kuvat puoli vuotta vanhoista paidoista, joita onkin ehditty pesemään ja pitämään monen monta kertaa.


Hmm...Kummallisen oranssilta näyttää tuo punainen tässä kuvassa.







Näyttää siltä, että blogini muuttuu vähä vähältä henkilökohtaisemmaksi. Tuntuu turhalta pitää blogia elämästä, joka ei näytä mitää kulissien takaa. Niinpä kerronkin teille, jotain sydämestäni.

Minulla on WPW (Wolff-Parkinson -Whiten) -syndrooma. Se tarkoittaa, että sydämessäni on nopealyöntisyyskohtauksia aiheuttava ylimääräinen johtorata. Minulla on ollut tykytyskohtauksia teinitytöstä asti, mutta en juuri lääkärille ole niistä puhunut, koska valitukseni on ohitettu sanomalla vaivaani panikoinniksi tai ruuhkavuosiksi. Kaikillahan joskus vähän tykyttää. Minulla tykytti parhaimmillaan 240 krt/min.

 WPW -syndrooma huomattiin vasta viime syksynä, kun aloin olla aika väsynyt kolmivuorotyön, lasten korvakierteen, opiskelun ja täysin olemattoman vapaa-ajan vuoksi. Tykytyskohtaukset lisääntyivät ja lisäksi minulla alkoi tulla lisälyöntejä. Lisälyöntien vuoksi minulle tehtiin Holter nauhoitus, eli sydämen rytmin vuorokausiseuranta. Lisälyöntejä uli vuorokauteen vähän päälle 1500, ja lisäksi siinä huomattiin WPW:lle tyypillinen sydänfilmin poikkeavuus, delta-aalto. 

Nyt olen toipilaana. Minulle tehtiin eilen WPW -ablaatio, eli sydämestäni katkaistiin eilen se ylimääräinen johtorata, joka tykytyskohtauksia aiheutti. Hyvässä voinnissa jo olen, vaikka eilinen olikin aika raskas. Toimenpide kesti 5 tuntia, eikä kaikki ihan helpoimman kautta mennyt. Vuodeosastolla pötköttelin vielä kuutisen tuntia päälle. Kymmenen tuntia tuntui aika pitkältä ajalta olla liikkumatta. Eikä se 5 tuntia kipeää toimenpidettä rytmihäiriöineen myöskään kovin kivaa ollut... Olen todella onnellinen, että se  on ohi nyt, ja olen toivottavasti päässyt lopullisesti näistä rytmihäiriöistä eroon. Ennuste ainakin on hyvä. :D

Ehkäpä joku teistä on kokenut saman.


perjantai 24. tammikuuta 2014

Liskohousut ja 5/2

Mä aina vaan jaksan ihastella blogeissa upeita lastenvaatteita, jotka joku kätevä on ommellut ja applikoinut. Viime syksynä Stokkan Hulluilta päiviltä ostin pitkän harkinnan jälkeen uuden ompelukoneen, jolla ompelu onkin yhtä juhlaa. Entinen kone temppuineen ajoi mut  hermoromahduksen partaalle. Nyt sit lopulta uskaltauduin itsekin kokeilemaan. 
 
Ompelin perusmallin housut mustasta joustofroteesta, ja siihen keltaisesta velourista liskon, jonka häntä kiepahtaa lahkeen taakse. Vähän on vielä tekniikassa hiomista, mutta tekemällä oppiin. :)
 
Liikkuvaa kohdetta oli pikkasen vaikea kuvata, ja lopulta sanoin J:lle, että 
"Voisitko nyt vähän aikaa pitää jalkaa paikallaan?" 
Kiltti lapsi, tässä oikein kaksin käsin yrittää pitää vikkelää kinttuaan paikoillaan. :) <3




 


Sit vähän poiketaan blogin aihepiiristä, mutta jos ei laihikset kiinnosta niin tähän on hyvä lopettaa. :)
Uskollisesti minua seuranneihin raskauskiloihini tuskastuneena päätin minäkin höynähtää hittidiettiin, eli 5/2. Siinä siis viitenä päivänä viikossa syödään normaalisti, ja kahtena päivänä vain 500 kcal/pvä (miehet 600 kcal/pvä). 

Nyt on viikko menty, ja arvatkaa mitä! -1,2kg!!! 
Saa nähdä, tuleeko kilot samaa kyytiä takaisin, vai todellako tämä toimii. Pikkusen skeptinen oon... Mulla ei varsinaista ylipainoa ole, vaan sitkeessä istuvia ylimääräisiä toppauksia vain yritän kesää vasten ohentaa. Liikuntaa harrastan 2-3 krt/vko, ja nyt tavoite ois päästä jumpalle vähintään kolmesti viikossa.




Jos kiinnostaa, niin viikon päästä voin palata aiheeseen ja kertoo uusimmat miinukset.
Tai sitten vain nolona vaikenen, mikäli kilot tekevät comebackin. ;)

Huomenna on jännä päivä. Saa syödä. 
No ei vaiteskaan, vaan huomenna alkaa vaatehuoneen uudistus! 
Pinkkiä, mustaa, glitteriä... Enempää en paljasta. :)

-K

lauantai 18. tammikuuta 2014

DIY neulottu rahi

Huhuu! Terkkuja täältä! 
Hengissä ollaan vaikka bloggaus onkin ottanut taukonsa.
Ei oo aina ihan helppoa olla kolmivuorotyötä tekevä, työn ohella opiskeleva, kahden pienen lapsen äiti, joka käytännössä on hyvin pitkälti yksinhuoltaja koska hoitaa lapsensa kotona vuorotellen miehensä kanssa. Arjen jakaminen, se on meillä luksusta!

Joskus tuntuu, että vois kai sitä iisimminkin rahansa ansaita. Kun pelissä aikaa vastaan on ihmisten terveys ja joskus jopa henki. Silti en vois kuvitellakaan tekeväni mitään muuta muuta! Mä niin tykkään mun työstä ja varsinkin työkavereista!

Olipa purkaus! 






Mennäänpä asiasta toiseen. Neuloin trikookuteesta rahin. 
Viime kesänä jo aloittelin tätä projektia, ja nyt se viimein tuli valmiiksi. 

Tässä ohje: (Tietsikan hajoamisen myötä mulla katosi valitettavasti myös kaikki välivaihekuvat.)

1. Neuloin trikookuteesta suorakaiteen mallisen joustinneulekappaleen, leveys n.  55 cm, pituus n. 85 cm "rentona", ei venytettynä. :)
Puikot oli kasin pyöröpuikot. 

Kahden kerroksen levyistä joustinneuletta saa, kun neuloo 1. krs o, 2. krs n, 3. krs n, 4. krs o ja toistaa tätä niin kauan kunnes kappele on tarpeeksi pitkä. 

Suorakaiteen pitkistä sivuista muodostuu siis ympärysmitta. Suorakaiteen leveys on pallon korkeus. 

2. Päättelin työn. 
3. Ompelin lyhyet sivut yhteen.
4. Kiristin alapuolen tiukalle suppuralle. 
5. Ompelin trikookankaasta sisäpussukan, jonka täytin vanhoilla tyynyillä. 
6. Kiristin yläpuolen suppuun. Valmis! :)

Onhan tämä vähän taas itsetehdyn näköinen, sopii siis meille! :) On vähän muhkuja ja pahkuroita, vanhoja tyynyjä kun söi. Tykkään silti. :)

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Home Made Pesto

Syksyinen sadonkorjuu on täydessä vauhdissa. Pakastin on täytetty marjoilla ja  marjamehuilla.  Niistä sitten ammennetaan terveyttä pitkin talvea.

Terveysasiat tässä mielessä onkin pyörinyt, ja siitä syystä bloginikin on ollut vahän hiljainen. Keskiviikkona pääsen kuitenkin viimein lääkärille, joten jospa siitä alkaisi asiat selkiytymään. :)




Anyway! Keväällä istutetuista basilikan siemenistä sain hienon sadon. Niistä tein lempiherkkuani, pestoa. Tässä ohje:


PESTO
 
 (n. 2,5 dl)

50 g basilikaa (eli 1-2 nippua)
1 dl pinjansiemeniä
muutama valkosipulinkynsi
50-100 g parmesanjuustoraastetta
0,5-1 dl oliiviöljyä
suolaa

Huuhtele basilikat, ja laita ne tehosekoittimeen pinjansimenten, pilkotun valkosipulin, ja parmesanin kanssa. Hurauta tasaiseksi soseeksi lisäillen samalla öljyä, kunnes koostumus on sopiva. 
Mausta suolalla.


Pakastin peston jääpalarasioihin, joista saa sitten näppärästi sopivia annoksia. 
Oli kyllä niin paljon parempaa, kuin kaupan pesto!

Huomenna pikku-E:ltä putkitetaan korvat, joten jospa viimein katkeaisi pienenkin sairastelu. Ollaanhan tässä jo kolme antibioottikuuria syöty pelkästään tähän viimeisimpään korvatulehdukseen. Raukka pikkuinen. <3 

Myös Hauki -ystävämme on ollut hieman flunssainen, 
mutta on jo toipumaan päin loistavan hoidon ansioista! :D



Sisustusrintamalla alkaa pari juttua valmistua, joten pirteimmissä merkessä palataan niihin toivon mukaan pian! :)

Voikaa hyvin! <3 

-K


sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Paras lahja...


...on se, että saan kunnian olla ÄITI  kahdelle pienelle ihmiselle.

Meillä on ollut aika tavallinen, mutta aivan ihana päivä. 
Ei todellakaan mitään hillitöntä juhlintaa tai yleellisyyksiä.
 Mies tuli aamulla töistä, lähti iltapäivällä takaisin yövuoroon.
 
Päivällä käytiin onnittelemassa molempia mummoja ja herkuteltiin kakkukahvein. 
Mummot kuuluu meillä ONNEKSI arkipäivään, ja nähdään melkein päivittäin. 
Ilman heitä meidän elämä olis paljon vaivalloisempaa. 
Kiitos mummut!




Lahjaksi veimme mummoille ruukkuruusut, joiden ruukut tuunattiin lasten kanssa.
Pikkusormet painettiin akryyliväriin ja sitten ruukunkylkeen. 
Sydän muodostui molempien kullanmurusten etusormien jäljistä, 
ja kukkasessa on molempien poikasten sormenjälkiä sekaisin. 

Esikoiselta sain suloisen lahjan, jonka hän oli askarrellut kerhossa.
Mun pieni poika oli selvästi miettinyt mistä äiti tykkää. 
Sydän oli maalattu pinkikisi, koska äiti tykkää siitä väristä. 
Ja sydämeen oli liimattu monta monta timanttia. 



Iltapäivällä vein vielä pienet automieheni American Car Showta katsomaan. 
Pienet poikaseni olivat niin innoissaan hienoista autoista, 
ja kyllähän niitä katseli mielellään itsekin. 

Illalla oleskeltiin kotona. Aurinko paistoi pitkästä aikaa, ja lapset kipaisivat terassille.
"Tuu tänne, täällä on melkein lämmintä!" huusi isoveli pienemmälle.

J on odottanut koko talven kesää.
 "Onko nyt jo tullut kesä?" on usein ensimmäinen mitä pieni mies aamulla haluaa tietää.
"Kesällä voi uida ulkona."
"Kesällä voi olla pelkällä t-paidalla ja lippiksellä."
Talvella J halusi muuttaa takaisn sinne kerrostaloon, 
missä viime kesänä väliaikaisesti asuttiin, koska "siellä oli kesä".

Pienen muruset ihan villiintyivät auringon säteistä ja kirmailivat ulkona kuin varsat.
"Ota sinäkin kengät pois ja kokeile miten nurmikko kutittaaa!" 

Isoveli auttoi pikkuista riisumaan...




  ja sitten mentiin! 




Pienet paljaat varpaat nurmikolla, vaikka ei todellakaan ollut mikään "varpaisillaan" keli. 
Mulla valui onnenkyyneleet, kun katsoi veljesten menoa. 

Nyt pienet kesämiehet jo nukkuvat. Kävin äsken heitä salaa kurkkimassa. 
Pienemmällä rakas "Kettu" kainalossaan.
Isommalla toinen käsi tiukasti puristaa pehmopupun käpälää, 
toisessa kädessä on uusi American Car Showsta saatu pikkuauto. :) 

Ja taas tuli kyyneleet.

Olen vain niin onnellinen, että saan olla äiti.
 

torstai 21. helmikuuta 2013

Sattuipa somasti

Tein ruokaa. Pikku-E oli auttamassa ja tiputti vahingossa kermapurkin jämät lattialle. 
Ennen en olekaan tahroista näin ihastunut, mutta tästä oli pakko ottaa ihan kuvakin, kun näytti niin söpöltä. :)




Ei mulla muuta, halusin vaan jakaa tän teidän kanssa. 
Ja toivottaa kuvan myötä sydämellisesti
 mukavaa päivän jatkoa!

perjantai 1. helmikuuta 2013

Kevättä kohti


Onneksi tammikuu on nyt lusittu! 
Yleensä en oo näin masis, mutta tänä vuonna tammikuu on tuntunut väsyttävältä. 
Ei mistään erityisestä syystä. 
Satun vaan aina kärsimään ns.  Joulunjälkeisestä masennuksesta,  
eli odoton joulua niin into pinkeenä, että sit kun se on ohi, tuntuu maailma pysähtyvän. 
Ja talvea on edessä vielä kuukausi tolkulla... 
Ja on ollu töitä ja flunssaa ja ja...

No, mutta nyt ollaan siis menossa kevättä kohti! Ja sen huomaa meillä siitä, että valko-harmaa väriteema alkaa saada kaverikseen pieniä värinpilkahduksia. 

HenkkaMaukan paketti tuli postista, ja voi vitsi miten tykkään näistä uusista tekstiileistä!








Valkoharmaa + turkoosi =  NAM!



Vaaleanpunanen pussukka päätyi rumien leipäpussien piilottajaksi.



 Taas pääsi Säästökuoppa yllättään, ihana keittiöpyyhe siis sieltä.


 Kylläpä ne piristi!

Tämän kuvan myötä ihanaa kevään alkua teille!



sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Syksyn Top 5

Kesä alkaa olla ohi, ja " hytkyn " (siis syksyn) tuntua on jo ilmassa. Meillä syksystä nautitaan täysin rinnoin. Mikäs sen mukavampaa, kuin ulkoilla raittiissa ilmassa, ja illan pimetessä käpertyä sohvan nurkkaan neulomaan. :)

Tässä meidän syksyn Top 5.


1. Rapakkohyppely

2. Pihlajanmarjojen litsauttelu
3. Värit
4. Marjat


Ja viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä:


5. UUSI KOTI!!!



Ihanaa, että viimeinkin löytyi se The Koti. 
Noin kuukauden päästä pääsemme muuttamaan, en malta odottaa!


Ihanaa syksyä teille kaikille! :)









perjantai 3. elokuuta 2012

"...mun koti ei oo täällä..."

...eli täällä kerrostalo kolmiossa. Muutosta on jo reilu pari viikkoa, ja oon vieläkin ihan shokissa siitä, kuinka paljon tavaraa meillä on. Ihan järkyttävää!

Edelleen joka paikka on täynnä purkamattomia laatikoita (kaikkia tosin ei puretakaan), ja kaapit puolestaan täynnä laatikoista purettua tavaraa. *ahistus*.

Vasta tällä viikolla sain lätkästyä verhot ikkunaan. Siis vain keittiön ikkunaan ja vain sen takia, että siihen paistaa niin kuumasti aurinko. Siinä sisälämpömittari hujahtaa helposti yli 30 asteen. Mun basilika on ainut kuka siinä ikkunan ääressä viihtyy. :)

Basilikat sekä muut kasvattini viihtyvät uskomattoman hyvin myös kasvihuonetta muistuttavalla lasitetulla parvekkeellamme. Oon ihan ihmeissäni kuinka äkkiä kitukasvuiset taimeni lähtivät hulluun kasvuun heti kun pääsivät parvekkeelle.






Arki pyörii kuitenkin jo kuta kuinkin normaalisti. Täällä "kotona" emme kuitenkaan viihdy, joten hengailemme milloin missäkin. Torilla, ystävien luona, mökillä, mummoloissa...



Keppikalastusta mökin rannassa


Eräänä iltana olimme rannassa jätskillä ja tutustuimme hauskaan sorsaperheeseen. J oli aivan tohkeissaan, ja ois halunnut viedä sorsat meille leikkimään. :)




Tästä on näköjään uhkaavasti tulossa mun muuttoahdistus -blogi. Alkaa nimittäin jo näppejä poltella kun en pääse tekemään sisustus-, askartelu-, ompelu-, ym. juttuja, varsinkin nyt kun mulla on L.O.M.A!!! Ompelukone ja askartelujutut on pakattu, ja kaukana varastossa. Onneksi nuo pikku vesselit pitävät mut sen verran kiireisenä, ettei tekemisen puute ehdi vaivaamaan. Varsinkin nyt, kun pienin on juuri oppinut kävelemään, riittää meillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, eikä onnettomuuksiltakaan olla vältytty! <3



Uuden kodin etsintä käy siis kuumana. Pari vuottahan tässä jo hiljolleen ollaan omakotitaloja katseltu, kyllä se oikea vielä osuu kohdalle!

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannusta


Syreeneissä on kesän tuoksu


Juhannus lähenee loppuaan, toivottavasti olette olleet vapaalla ja nauttineet keskikesän juhlasta minunkin puolestani! :) Olen ahertanut töissä korjaamassa juhannuksen sitä ikävämpää satoa. Voi Kuningas Alkoholi, oletpa taas työllistänyt sairaalan väkeä! :( Vielä yksi yövuoro jäljellä, ja sitten vapaille!

Kiireen keskellä ollaan onneksi ehditty välillä herkuttelemaankin. Grillailut on jäänyt väliin, mutta muista kesän herkuista ollaan nautittu. Savulohipiirakka leivottiin asuntokauppojen kunniaksi! Ja Green Gaten vuokaan, tottakai! :)


Muutto lähestyy, ja kaikki vapaa-aika menee tavaroita pakkaillessa. Koti on kaaoksessa, täynnä tyhjiä, täysiä tai puolittain pakattuja laatikoita. Tässä mun säälittävä yritys järjestää kotia ja pitää se kauniina. :D Pakkaustarvikkeet koriin, järjesty!





Piakkoin on myös poikien syntymäpäivät. Pojilla on melko tarkalleen kaksi vuotta ikäeroa, joten synttäreillä juhlitaan molempia sankareita. En ole mikään ekspertti kakkujen leipomisessa,mutta tavoitteet ovat korkealla! :) Paljon on suunnitelmia ja ideoita, saa nähdä vastaako toteutus niitä... :) Postausta kakkuräpellyksestä siis tulossa! Nyt tilausta menemään Confettiin.

Mukavaa viikonlopun jatkoa teille, ystäväiset. Ja turvallista kotimatkaa niille jotka palailevat arkeen kauempaa! <3

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Kuulumisia

Ehei, rakkaat lukijat, en ole suinkaan unohtanut teitä, vaikka viimeisimmästä postauksesta on jo yli kuukausi!!! Asia on nimittäin niin, että elämässä on tapahtunut niin paljon asioita yhdessä rysäyksessä, että bloggailuun ei ole yksinkertaisesti riittänyt aikaa.

Kauniita kuvia kodistamme on nyt aika vaikea saada, sillä tällä hetkellä meillä näyttää tältä:






Viihtyisää, vai mitä!

En ole sairastunut himohamstraukseen, vaan saimme asuntomme myydyksi, ja vanhasta kodista on lähdettävä aika nopealla aikataululla. Pienen lisämausteen asiaan antoi vielä se, että sopivaa vuokra-asuntoa ei meinannut löytyä millään.

Toinen uutinen on, että meillä kotona on nyt valta vaihtunut! Mieheni on kesälomansa ajan kotona lasten kanssa ja minä olen palannut takaisin töihin. Töitä on ihan kamalasti, paljon uutta asiaa ja perehtymistä. Työpäivän jälkeen olo on ollut kuin väännetyllä rätillä, mutta nyt alkaa jo vähän helpottamaan. Kaikki vähäinen vapaa-aika menee nyt lapsien kanssa touhutessa, pakatessa sekä asuntoesittelyjä kierrellessä. Siinä sivussa yritämme nauttia kesästä, koska kalenterin mukaan se on jo alkanut. :)

Täytyy vain todeta, että raskasta puuhaa tämä muuttaminen! Toisaalta on niin ihanan puhdistavaa käydä koko omaisuus läpi ja hankkiutua eroon kaikesta turhasta. Kirppikselle on mennyt melkoinen määrä tavaraa ja loput kaatopaikalle. Kumpa vain pian löytyisi se oikea, The Koti.




Kesäterveisin Kultakutri karjuineen :)

maanantai 14. toukokuuta 2012

Äitienpäiväjuhlaa ja uhmaa

Tänäkin vuonna mummut saivat äitienpäivälahjaksi jotain itseväkerrettyä. Idea pehmosydämestä lasten kuvalla koristeltuna syntyi kahden blogin ideoita yhdistelemällä. Kiitos teille Kaikkea kaunista ja Kotvasia. :)
Tarkoitus oli siis nappasta kuvanen pikkuviikareitteni iloisista naamoista

mutta...

Tapahtui lauantaina:

Minä 2v 10kk pojalleni: "Tuutko tänne niin otetaan valokuva mummujen lahjaan!"
 J: "En"

Minä: "Tuu tänne, niin päästään sitten ompelemaan" Pienempi poika (10kk) odotteli jo kuvausasemissa...
 J: "EN!

Minä: "No tuu nyt niin saadaan mummujen lahja tehtyä!"
 J: "EN! Ei hemmonen kiinnotta minua!"

Jaaha, huono hetki selvästikin. No mutta kun pitäis saada se pirun kuva, että ehtisin ommellakin...

Minä vähän jo tomerammin: "Nyt tähän näin, niin äiti ottaa kuvan."
 J: "EIEIEI"

Minä suostutellen: "Äkkiä otetaan, niin päästään sitten juhlimaan..." Hetken hiljaisuus, uhmis punnitsee selvästi tätä houkuttelevaa tarjousta. Jännitys tiivistyy, minä pidätän hengitystä...
 J:"EI!!!"

Ok, ei onnistunut. Yritetään myöhemmin uudestaan. 

~ * ~

Myöhemmin:

Pojat on saatu samalle neliömetrille, jes!

Minä: "Hei katsokaa tänne, huhuu!" 
Yritän saada pojat nauramaan hauskoilla ilmeillä, pienempi nauraa hekottaa koko pieni pyöreä naama hymyssä. Isompi katselee ihan muualle, pyörii ja hyörii.

Minä: "Täällä näin, kukkuu!" 
Näytän vajukilta, tunnen itseni idiootiksi, näillä tempuilla pääsisin jo töihin sirkukseen. Sitten J raivostuu, kun pikkuveli iloissaan huitoo ja tönii.

J: "En halua olla kuvassa, ei saa potkia, en tykkääääääääääää!!! 
Pam! Pikkuveli otti taas osumaa. No niin, hyyty sekin hymy, nyt itketään.

Minä (hyvin aikuismaisesti): "No ei sitten! Nyt ei kyllä sitten juhlitakaan!"


Että näin siinä sitten kävi. Yritin vielä kaivella kuva-arkistoja, mutta kun tämä veljesrakkaus on meillä aika vähissä, niin yhteiskuvia pojista ei yksinkertaisesti ole. Tai sit ne on semmosia, että jommankumman kasvoja ei näy tai pojat liian kaukana toisistaan...jne.

Lopulta salakavalasti sain huijattua poikien pikku varpaista kuvan. "Katsotaampa kummallakohan on isompi jalka???" Ei tullu hyvä kuva, mutta pakko kelvata.

Siirtokuvapaperilla kuvan sirtäminen kankaalle oli helppoa ja hauskaa. Paperia löysin Biltemasta. 

Tällaisen lahjan mummut loppujen lopuksi saivat:





Ja tottakai me sitten juhlittiin! :)




maanantai 30. huhtikuuta 2012

Vappuherkkuja

 Täällä ollaan aloitettu vapun juhlinta jo hyvissä ajoin. Vappupallo ostettin jo pari päivää sitten, joten muilla leluilla on ollut pari lepopäivää. J on hyvin innokas juhlija, joten eilen paistettiin munkkeja ja maisteltiin simaa. Munkkitaikinan teko yksin lasten kanssa oli hmm...lievästi sotkuista puuhaa, etenkin kun jauhovastaavana toimi tämä kaksivuotiaamme. :) Isoveli anteliaasti maistatteli vehnäjauhot ja kardemummat myös pikuveljellään. Aika hauskoja ilmeitä sain katsella! :D Sotku oli siis ihan hirveä, mutta lasten ilonkiljahdukset todellakin korvasivat siivouksen vaivan. Munkit tein tällä reseptillä, ja niistä tuli kyllä tosi hyviä! Sima ostettiin tänä vuonna valmiina, sillä viimevuotiset simat jäivät melkein kokonaan juomatta.





Munkkikekkereihin vieraiksi saimme molemmat isovanhemmat sekä mieheni siskon, eli lapsostemme kummitädin. Tuliaisiksi he toivat vappuhuiskat ja ilmapallot. Voi sitä lasten riemua!!! Ihanaa hulinaa ja illalla ihanan väsyneet lapset. :)

HYVÄÄ VAPPUA!!!




Ja muistakaa herkutella, vappu on kerran vuodessa vaan! :)

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Ei mennyt niin kuin Strömsössä


Ihanaa, kun tuo kevät on vihdoin tullut! Harmi vaan, olen ollut kipeänä jo usemman viikon. Nousi nimittäin neste päähän. :) Flunssan jälkitautina sain vielä otsaontelon tulehduksen, joten mihinkään ylimääräiseen ei juuri ole riittänyt jaksamista. Jospa tämä toinen antibiootti vihdoin poistas rään mun päästä, ettei sitä poraamalla tarttis ottaa pois. Toivon todella! :/ Ja loppuis viimein tämä kaamea pääkipu!!! En ole voinut päätäni alaspäin kallistaa, joten kaikki mikä lattialla on, tai sinne tippuu, siellä myös pysyy. Hieman hankalaa kahden pienokaisen kanssa.

Matalamielisiä ovat olleet myös yrttini, jotka niin toiveikkaana multaan istuttelin. Rönsyäviä basilikapuskia on turha tästä sadosta odottaa, ja laventelikin jäi haaveeksi.


Laventelinsiemenistä nousi yksi ohut, joka kuoli

Ainokaiset basilikat

Myös viherminttu on jäänyt aika lailla siemenasteelle. 


Pikkuruiset vihermintut

 Uudet siemenet kuitenkin odottavat jo istuttamista, jospa niistä jotain irtoaisi. :) Eivät kaikki siemenet kuitenkaan jääneet itämättä. Tomaatti ja chilipaprika näyttävät ainakin vielä siltä, että niistä saattaa jotain tullakin.
 

Tomskun taimet

Chilipaprikat piti jo harventaa

"Kaunis ja ihana" minikasvihuone viinirypälerasiasta. Kannessa ja pohjassa on reiätkin valmiina.


Jos yrttien kanssa vähän tökkii, niin katsokaapas näitä pusikoita! SisustEllen -blogista sain idean kasvattaa herneenversoja. Hyvin ovat kasvaneet, ja niitä on jo syötykin melkoisesti!







Tämmöistä tänään, tulossa tunnustuksia sekä postausta uusista sisustushankinnoistani!
Kyllä verkkokaupat ovat sitten käteviä!