Kööpenhamina - Nähtävyyksiä

Teimme työkaverini kanssa matkan Kööpenhaminaan 4.3.-7.3.2014. 

Kaunis kaupunki. Kotoisan pohjoismaalainen, maustettuna ripauksella keski-eurooppalaisuutta.

Tässä teille parhaita paloja matkan varrelta. :)

Ensimmäisenä Kööpenhaminan symboli ja kuuluisin nähtävyys - Pieni Merenneito

... joka siis todellakin oli pieni!

Patsas sijaitsi vähän syrjässä, eikä sen olemassa oloa juuri mainosteltu missään. Hyvä että löydettiin viimein. Vähän tuntui, ettei se oikein ollut arvoisallaan paikalla ... tai sitten sen vaatimattomuus on just se juttu.

Ihan parasta koko reisussa oli haahuilu. Arjessa on aina aikataulut, ja päivissä on liikaa "pakkoja". Muutaman päivän ajan oli elämä aikatauluista vapaata, suunnitelmia ei ollut. Mentiin vaan, sinne minne huvitti. Käveltiin, käveltiin, käveltiin, ja katseltiin kaupunkia. Ihmeteltiin katuja, jotka näyttivät tilkkutäkeiltä taloineen, joista yksikään ei ollut samanlainen.

Kovin lämmintä ei Kööpenhaminassa ollut, kylmä tuuli sai hytisemään. Kevät oli silti ehtinyt siellä pidemmälle, ja ensimmäiset uskaliaat jo nostivat päätään.

Ensi kerralla matkustaisin Tanskaan vähän keväämmällä. Voin vaan kuvitella kuin kaunista siellä silloin on! Toisaalta, nyt ei ollut mikään sesonkiaika, joten joka paikkaan pääsi suoraan, ilman jonottamista ja tungosta. Kätevää oli myös se, että suurin osa nähtävyyksistä sijaitsivat keskustan tuntumassa, ja joka paikkaan pääsi kävellen.

Tässä Amalienborgin linna, joka on Tanskan kuningasperheen talvikoti. Jos katolla liehuu lippu, kuningatar Margareeta on kotona. Sisällä ei käyty, vaikka varmasti ois ollut näkemisen arvoinen paikka.

Kävi niin hyvä tuuri, että sattumalta osuttiin aukiolle juuri puolenpäivän aikaan, jollon siellä tapahtuu karvalakkisten vartijoiden vahdinvaihto. Sepä ei ollutkaan mikään "läpsystä vaihto!" vaan, kesti kaikenkaikkiaan noin 20 min. Komea torvisoittokunta marssi aukiolle, ja sitten moitteettomissa riveissä seisovat vahdit kääntyilivät, marssivat ja lopulta vaihtoivat vuoroa.

Käytiin toki myös Christianissa. Olisi ollut mielenkiintoinen paikka tämäkin, mutta jopa päivällä siellä oli meno sen näköistä, että päätettiin poistua selväpäisempien keskuuteen. Ihan iloisia ja varmaan harmittomia heppuja, mutta jostain syystä jalat käski kääntyä takaisin... Valokuvien ottaminen oli mitä ilmeisimmin  kielletty, joten tässä nyt vaan nämä pari.

Vanhoja, vanhoja rakennuksia.

Aukeaako salaovi nenää painamalla?

Vohveleita! Ihan mielettömän herkullisia! 

Lämmintä vohvelia ja kuumaa suklaata, nam! 

Näitä myytiin ostoskadun varrella kojuissa.

 Smørrebrød!

Siellä, täällä myytiin kukkia. Mahtava valikoima ja halvat hinnat. Voi, kun näitä ois saanut tuotua kotiin saakka!

Ja joo, kyllähän me tytöt jotain shoppailtiinkin. Niistä seuraavassa postauksessa. :)