Syksyn Top 5

Kesä alkaa olla ohi, ja " hytkyn " (siis syksyn) tuntua on jo ilmassa. Meillä syksystä nautitaan täysin rinnoin. Mikäs sen mukavampaa, kuin ulkoilla raittiissa ilmassa, ja illan pimetessä käpertyä sohvan nurkkaan neulomaan. :)

Tässä meidän syksyn Top 5.

1. Rapakkohyppely

2. Pihlajanmarjojen litsauttelu

3. Värit

4. Marjat

Ja viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä:

5. UUSI KOTI!!!

Ihanaa, että viimeinkin löytyi se The Koti. 

Noin kuukauden päästä pääsemme muuttamaan, en malta odottaa!

Ihanaa syksyä teille kaikille! :)

Synttärimeininkiä!

Nyt se on ohi, nimittäin vauva-aika! * nyyh * Voi tätä luopumisen tuskaa, eikö aikaa vois pysäyttää? Pienet rakkaat poikaseni täyttivät siis 1. ja 3. vuotta. Poikien syntymäpäivät ovat reilun viikon päästä toisistaan, joten meillä juhlittiin kerralla kahta sankaria.

Olin odottanut poikien juhlia ja suunnitellut tarjoiluja sekä koristeluja hiljalleen jo pitkin kevättä ja kesää. Tykkään järjestää juhlia ja niiden valmistelu ja suunnittelu on vähintäänkin yhtä kivaa kuin itse juhliminen.

Kun juhlat sitten lähestyivät, olin yövuorojen ansiosta erittäin univelkainen ja "vähän" stressaantunut samalla viikolla tapahtuvan muuton johdosta. Niinpä fiilis siivouksen, sisustuksen ym. suhteen oli vähän E.V.V.K. Kaikki pahvilaatikot ym. pakkausurakan jäljiltä sekaisin olevat tavarat työnsin perimmäiseen makuuhuoneeseen ,ja vedin oven tiukasti kiinni. Päätin keskittyä leipomiseen ja mies sai hoitaa siivouksen.

Pojille olin suunnitellut kaksikerroksisen kakun sokerimassakuorrutuksella. Ikinä ennen en ollut kaks kerroksista kakkua tehnyt, joten pikku riskillä lähdin tähän yritykseen. Kakku onnistui kuitenkin hyvin, eikä kerrosten rakentamisessa ollut mitään ongelmaa.

Kakkupohjat tein kahta päivää ennen, kakun täytin ja kuorrutin edellisenä päivänä. Kakku säilyi tosi hyvänä jääkaapissa juhlapäivään saakka. Pohjat olivat mehevät mutakakkutyyppiset, ja erittäin hyviksi havaittu. Ohje löytyy täältä. (Tää appelsiinisuklaakakku on muuten sairaan hyvää, suosittelen!) Appelsiinimarmeladin korvasin vadelmamarmeladilla, koska väliin tuli mansikkatäyte tuoreista mansikoista, luonnollisesti! :) Täytteen ohje Kinuskikissan blogista, klik. Vadelmamarmeladia tuli lisäksi vielä sokerimassan alle.

Kakun päälle tein lentokonekoristeen. Täytin hiekkakakkumuotin pienemmästä kakusta jääneillä kakkupohjalla ja kuorrutin punaisella sokerimassalla.

Kakku sai osakseen paljon kiitosta ja kehuja! :)

Juhlapöydässä oli tarjolla myös savulohipiirakkaa, jonka olin tehnyt ja pakastanut jo viikkoa ennen. Coctailpiirakat ja munavoi -helppo ja takuuvarma menestys.

Suolaisia tarjottavia

Makealla osastolla lasten suosikki olivat vaahtokarkkitikut.

Kinuskikissan blogista bongasin myös fudge -muffinssien ohjeen. Fudget korvasin Alku -karkeilla ja kuorrutin suklaalla. Hyviä olivat, ja karkki suli ihanasti muffinssin sisään.

Makeat tarjottavat

Koko tarjoilu

Kaikesta huolimatta nämä juhlat olivat ehkä sittenkin stressittömimmät ikinä järjestämäni, vaikka samalle viikolle osuikin siis yövuorot (jotka on mulle painajainen!), muutto ja lasten synttärit. Olin suunnitellut ja tehnyt aikataulut niin hyvin etukäteen, ettei ylläreitä tullut, ja kaikki sujui tosi hienosti.

 Juhlapäivän kunniaksi aurinko paistoi, ja väkeä oli tupa täynnä. Ennestäänkin runsas lelukokoelma karttui huomattavasti! :) Oli ihanaa, kun kerrankin ehdin jopa jutella "vieraiden", eli ystävien ja perheen kanssa, eikä kaikki aika mennyt keittiössä hääriessä. Hyvin suunniteltu oli siis puoliksi tehty!

Äitienpäiväjuhlaa ja uhmaa

Tänäkin vuonna mummut saivat äitienpäivälahjaksi jotain itseväkerrettyä. Idea pehmosydämestä lasten kuvalla koristeltuna syntyi kahden blogin ideoita yhdistelemällä. Kiitos teille Kaikkea kaunista ja Kotvasia. :)

Tarkoitus oli siis nappasta kuvanen pikkuviikareitteni iloisista naamoista

mutta...

Tapahtui lauantaina:

Minä 2v 10kk pojalleni: "Tuutko tänne niin otetaan valokuva mummujen lahjaan!"

 J: "En"

Minä: "Tuu tänne, niin päästään sitten ompelemaan" Pienempi poika (10kk) odotteli jo kuvausasemissa...

 J: "EN!

Minä: "No tuu nyt niin saadaan mummujen lahja tehtyä!"

 J: "EN! Ei hemmonen kiinnotta minua!"

Jaaha, huono hetki selvästikin. No mutta kun pitäis saada se pirun kuva, että ehtisin ommellakin...

Minä vähän jo tomerammin: "Nyt tähän näin, niin äiti ottaa kuvan."

 J: "EIEIEI"

Minä suostutellen: "Äkkiä otetaan, niin päästään sitten juhlimaan..." Hetken hiljaisuus, uhmis punnitsee selvästi tätä houkuttelevaa tarjousta. Jännitys tiivistyy, minä pidätän hengitystä...

 J:"EI!!!"

Ok, ei onnistunut. Yritetään myöhemmin uudestaan. 

~ * ~

Myöhemmin:

Pojat on saatu samalle neliömetrille, jes!

Minä: "Hei katsokaa tänne, huhuu!" 

Yritän saada pojat nauramaan hauskoilla ilmeillä, pienempi nauraa hekottaa koko pieni pyöreä naama hymyssä. Isompi katselee ihan muualle, pyörii ja hyörii.

Minä: "Täällä näin, kukkuu!" 

Näytän vajukilta, tunnen itseni idiootiksi, näillä tempuilla pääsisin jo töihin sirkukseen. Sitten J raivostuu, kun pikkuveli iloissaan huitoo ja tönii.

J: "En halua olla kuvassa, ei saa potkia, en tykkääääääääääää!!! 

Pam! Pikkuveli otti taas osumaa. No niin, hyyty sekin hymy, nyt itketään.

Minä (hyvin aikuismaisesti): "No ei sitten! Nyt ei kyllä sitten juhlitakaan!"

Että näin siinä sitten kävi. Yritin vielä kaivella kuva-arkistoja, mutta kun tämä veljesrakkaus on meillä aika vähissä, niin yhteiskuvia pojista ei yksinkertaisesti ole. Tai sit ne on semmosia, että jommankumman kasvoja ei näy tai pojat liian kaukana toisistaan...jne.

Lopulta salakavalasti sain huijattua poikien pikku varpaista kuvan. "Katsotaampa kummallakohan on isompi jalka???" Ei tullu hyvä kuva, mutta pakko kelvata.

Siirtokuvapaperilla kuvan sirtäminen kankaalle oli helppoa ja hauskaa. Paperia löysin Biltemasta. 

Tällaisen lahjan mummut loppujen lopuksi saivat:

Ja tottakai me sitten juhlittiin! :)