Kööpenhamina - Shoppailua

No niin, kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, ei tarvinnut tyhjin käsin Köpiksestä palata. Ostoskatu Strogetilla oli kauppoja laidasta laitaan, ja meillä tulikin katu koluttua sivukujineen ja sivukujien sivukujineenkin aika tunnollisesti. Kivijalkamyymälöistä isoihin tavarataloihin, kaikenlaista löytyi. Ja etenkin vaatekauppoja oli vieri vieressä, tosin niissä ei meillä tullut juuri käytyä, keskityttiin enemmän sisustuspuoleen. Tässäpä nyt kunnon kuvapläjäys!

 GreenGatea, NaM!

 Ihania kivijalkamyymälöitä!

Illums Bolighus -tavaratalon sisustusosasto:
Lene Bjerre Design

Ferm Living

Magasin du Nord -tavaratalo

Miss Etoile

Ei Tanskaa ilman Legoja

Ja sokerina pohjalla:

Irma - paikallinen lähikauppa.

Parissa halpiskauppaketju -liikkeissäkin käytiin, vaikka yleensä en tykkääkään reissussa aikaani tuhlata sellaisissa kaupoissa, joita löytyy kotoakin. No, H&M Home teki poikkeuksen, vaikka samaa kamaa saakin tilattua. Sieltä lähti jokunen tyynyliina mukaan.



Tigerista löytyi tällaiset ihanat posliinimittalusikat!

Ja lisäksi muutamia juttuja, joista postailen sitten kunhan ne löytävät paikkansa kotoa.

Ja sitten vinkki matkaajalle! Köpiksen lentokenttä... Sinne kannattaa lähteä tarpeeksi ajoissa. Sielläkin nimittäin shoppailtavaa riittää. Me lähdettiin tarkoituksella nelisen tuntia etukäteen, eikä käyntyt aika edes pitkäksi.

Lentokentällä shoppailtiin kaikilla mausteilla.

Victoria's Secret, oih ja voih! Sen kaupan oisin voinut ostaa tyhjäksi! Sieltä lähti mukaan tuoksuja.

Uusi neule, ja paljettityynyliina. BliNg!

Oli ihana reissu! Ja pieni tauko tuli todellakintodellakintodellakin tarpeeseen.

Mihin seuraavaksi, Anni? :)

Kööpenhamina - Nähtävyyksiä

Teimme työkaverini kanssa matkan Kööpenhaminaan 4.3.-7.3.2014. 

Kaunis kaupunki. Kotoisan pohjoismaalainen, maustettuna ripauksella keski-eurooppalaisuutta.

Tässä teille parhaita paloja matkan varrelta. :)

Ensimmäisenä Kööpenhaminan symboli ja kuuluisin nähtävyys - Pieni Merenneito

... joka siis todellakin oli pieni!

Patsas sijaitsi vähän syrjässä, eikä sen olemassa oloa juuri mainosteltu missään. Hyvä että löydettiin viimein. Vähän tuntui, ettei se oikein ollut arvoisallaan paikalla ... tai sitten sen vaatimattomuus on just se juttu.

Ihan parasta koko reisussa oli haahuilu. Arjessa on aina aikataulut, ja päivissä on liikaa "pakkoja". Muutaman päivän ajan oli elämä aikatauluista vapaata, suunnitelmia ei ollut. Mentiin vaan, sinne minne huvitti. Käveltiin, käveltiin, käveltiin, ja katseltiin kaupunkia. Ihmeteltiin katuja, jotka näyttivät tilkkutäkeiltä taloineen, joista yksikään ei ollut samanlainen.

Kovin lämmintä ei Kööpenhaminassa ollut, kylmä tuuli sai hytisemään. Kevät oli silti ehtinyt siellä pidemmälle, ja ensimmäiset uskaliaat jo nostivat päätään.

Ensi kerralla matkustaisin Tanskaan vähän keväämmällä. Voin vaan kuvitella kuin kaunista siellä silloin on! Toisaalta, nyt ei ollut mikään sesonkiaika, joten joka paikkaan pääsi suoraan, ilman jonottamista ja tungosta. Kätevää oli myös se, että suurin osa nähtävyyksistä sijaitsivat keskustan tuntumassa, ja joka paikkaan pääsi kävellen.

Tässä Amalienborgin linna, joka on Tanskan kuningasperheen talvikoti. Jos katolla liehuu lippu, kuningatar Margareeta on kotona. Sisällä ei käyty, vaikka varmasti ois ollut näkemisen arvoinen paikka.

Kävi niin hyvä tuuri, että sattumalta osuttiin aukiolle juuri puolenpäivän aikaan, jollon siellä tapahtuu karvalakkisten vartijoiden vahdinvaihto. Sepä ei ollutkaan mikään "läpsystä vaihto!" vaan, kesti kaikenkaikkiaan noin 20 min. Komea torvisoittokunta marssi aukiolle, ja sitten moitteettomissa riveissä seisovat vahdit kääntyilivät, marssivat ja lopulta vaihtoivat vuoroa.

Käytiin toki myös Christianissa. Olisi ollut mielenkiintoinen paikka tämäkin, mutta jopa päivällä siellä oli meno sen näköistä, että päätettiin poistua selväpäisempien keskuuteen. Ihan iloisia ja varmaan harmittomia heppuja, mutta jostain syystä jalat käski kääntyä takaisin... Valokuvien ottaminen oli mitä ilmeisimmin  kielletty, joten tässä nyt vaan nämä pari.

Vanhoja, vanhoja rakennuksia.

Aukeaako salaovi nenää painamalla?

Vohveleita! Ihan mielettömän herkullisia! 

Lämmintä vohvelia ja kuumaa suklaata, nam! 

Näitä myytiin ostoskadun varrella kojuissa.

 Smørrebrød!

Siellä, täällä myytiin kukkia. Mahtava valikoima ja halvat hinnat. Voi, kun näitä ois saanut tuotua kotiin saakka!

Ja joo, kyllähän me tytöt jotain shoppailtiinkin. Niistä seuraavassa postauksessa. :)

Villahaalari merinovillakankaasta

No, niin. Nyt kun kesä kohta koittaa, valmistui viimein myös villahaalari. :D

Kauppojen villahaalaritarjonta oli syksyllä jotenkin niin surkea, että päätin (hullu!) tehdä haalarin itse. Ylipäätään villaisia haalareita ei tuntunut löytyvän yhtään mistään, ja ne jotka löytyivät, olivat liian paksuja ja jäykkiä, kalliita tai rumia. Välivaatemarkkinoilla fleece tuntui olevan hitti, mutta minä luotan aitoihin matskuihin enemmän kuin keinokuituun.

Niinpä en suostunut markkinoiden tarjontaan alistumaan, vaan tilasin Myllymuksuilta ihanan joustavaa, lämmintä, pehmeää ja kutittamatonta merinovillakangasta.
Jostain syystä ompelu-into vaan tyssäs. 

Ensinnäkään en löytänyt mistään kaavoja 110 cm haalarille, koska kaikki löytämäni villahaalarin kaavat olivat max 86 senttiselle. Myöskään jumpsuitin kaavoja ei sattunut silmään, vaikka luulin sellaisen löytyvän ihan suit sait  tuosta vaan.

Niimpä pikku riskillä lähdin arvokasta villakangasta leikkeleen. Suuntaa antavat kaavat piirtelin pojan jumpsuittia, ja liian pientä villahaalaria apuna käyttäen.
Ompelukaan ei ihan helppoa ollut, sillä käytössä kiva, joka-suuntaan-joustavuus, ei ole ompelijan kannalta mikään helpottavin ominaisuus.

Valmista kuitenkin tuli, ja mä oon niin leuhkana tästä, koska en todellakaan ole mikään huippu ompelija! Tää istuu muksulle just eikä melkein! Tarpeeksi väljä, jotta sisävaatteet mahtuvat kiristämättä alle. Sehän on lämmön kannalta just se pointti.

Kertoisinkohan, vai yrittäisinkö ylläpitää kulissia ihan onnistuneesta työstä. Ok, kerrotaan!

 Eli pieniltä kommelluksiltakaan ei vältytty, joten tästä lähtien kun leikkaan vaatteeseen aukkoa vetskarille, pidän huolta siitä, että saan tehdä sen ilman lapsia häiriötekijöitä. Oli nimittäin muutaman sentin matkalta vetskariaukkoa myös selkäpuolella haalaria!
Ohuesti saattoi harmittaa... mutta siististi paikattuna sitä tuskin huomaa... :)
Sitäpaitsi, eipähän ole kenelläkään samanlaista.
Juu-u. Ihan ite taas tein.

Saapa nähdä onko tälle enää tälle talvea käyttöä ollenkaan.  Mennäänkö tässä siis oikeasti jo kohti lämpöä,vai vieläkö talvi tekee come backin? Ilman villistä ollaan kuitenkin tähän saakka pärjätty, mutta mikäli pakkasen määrä on vakio, niin kohta tutistaan. 

Vielä kun sais inspistä, niin tekasisin kypärälakit, villapaidat ja housutki tästä.
Saattaapa kyllä olla että jää ens syksyyn... :)