Ihme ja kumma, sain sen valmiiksi! Mun ihka ensimmäisen tilkkutyön.
Aloitin heti ihan tälleen pienesti ja kevyesti, täkkiä tekemällä.
(Kuten
myös mun toiseks eka virkkuutyö oli matto... Kai mullon vankka usko
omiin kykyihini. Välillä mennään metsään, pehva edellä puuhun ja opitaan
kantapään kautta.)
Tilkuista osa on uusia, punaruutuiset kirppisverhosta, siniset jotain
äitiltä saatua ikivanhaa, valkoset mun vanhasta verhosta, ja farkkutähdet mun vanhoista farkuista.
Apuna mulla oli ihan pätevät
tilkkutyövälineet, mutta helpoin oli kuitenkin leikata ihan
perinteisesti saksia ja viivotinta käyttäen.
Toisella puolella täkkiä on harmaa-valkonen tähtikangas. Välissä on ikivanha huopa, ja kankaat on tikkauksen sijaan kiinnitetty toisiinsa sieltä täältä pikkuisilla napeilla.
Niin, eihän siihen mennytkään kuin vuosi. :)
Eniten aikaa meni tilkkujärjestyksen sumplimiseen. Ja koska täkissä on 70 palaa, en edes yrittänyt ommella sitä sillon kun lapset ovat kotona.
Poikaviikarini tuntien tiedän, että siinä ois menny mulla vaan hermot. "Äiti mitä teet? Hei! mitä NÄMÄ on?!!"
...Ja sitten lähtis.
Lapsettomia hetkiä ei paljoa oo ollut, mutta tässä tämä täkki viimein nyt komeilee.
Täkki on siis suunniteltu J:lle päiväpeitoksi, mut saa nyt toistaiseksi olla tässä yläkerran aulan sohvalla, jahka saan aikaseksi pidentää J:n sänkyä.
Se kun ei ole mikään ihan simppeli juttu.
Sänky kun on vanha, eikä siihen käy mitkään standardikokoset patjat ja petarit.
Tilkkuilu oli aika kivaa, mut senpä vaan sanon,
että sitä iisimpää se on mitä tasakokosempia tilkut on.
Jep.
Sain vähän askarrella, kun hövelisti nips naps leikkelin vaan! :D
