Väriä keittiöön

Heipparallaa ja terkkuja rauhan tyyssijasta!
Mulla on nyt vaan yksi lapsi kotona, joka iloisena touhuilee lelujen kanssa.
Pieni onnellinen, joka saa kerrankin rauhassa leikkiä ilman isoveljen komenteluja. :)
Ihana seurata Pikku-E:n touhuja.
Rakastan niin, että sydän räjähtää!

Meillä ei ole keittiössä kuivauskaappia, joten tiskatut astiat ovat olleet huterana läjänä pyyhkeen päällä tiskipöydällä. Puolisen vuotta olen yrittänyt löytää kivan astiankuivaustelineen. Aiemmin niitä kyllä on näkynyt sisustuskaupoissa, mutta eipä ole ollut tarvetta.
Nyt kun olen sellaista etsinyt, niin eihän niitä myydä enää missään!!! 

Tai sitten ne ovat tylsiä tai rumia tai väärän värisiä. 

Niin tyypillistä!

Coloresta kuitenkin löysin viimein etsimäni! Just tarpeeksi iso. 

Ja tämä väri osu ja uppos keväiseen värinpuutostilaan. 

Perfect!

Talvi-iltoina myös mun koukulta ja puikoilta löytyi bambulankaa, tuloksena pari rättiä. 

Olin eka tosi skeptinen näitten suhteen. 

Olen nyt joutunut nielemään ivalliset sanani, ja toteamaan, että nämä tosiaan hakkaavat wettexit ja viledat ihan mennen tullen.

Ruokapöytäkin sai uutta ilmettä uusista pöytätableteista, joita en muistanut omistavani. 

Tällaisen löydön kuitenkin tein pöytäliinaläjästäni, ja nämä pääsivät käyttöön.

Hei, aurinko alkoi paistamaan, nyt äkkiä pihalle!

Tilkkutäkki

Ihme ja kumma, sain sen valmiiksi! Mun ihka ensimmäisen tilkkutyön. 

Aloitin heti ihan tälleen pienesti ja kevyesti, täkkiä tekemällä.

 (Kuten myös mun toiseks eka virkkuutyö oli matto... Kai mullon vankka usko omiin kykyihini. Välillä mennään metsään, pehva edellä puuhun ja opitaan kantapään kautta.)

Tilkuista osa on uusia, punaruutuiset kirppisverhosta, siniset jotain äitiltä saatua ikivanhaa, valkoset mun vanhasta verhosta, ja farkkutähdet mun vanhoista farkuista. 

Apuna mulla oli ihan pätevät tilkkutyövälineet, mutta helpoin oli kuitenkin leikata ihan perinteisesti saksia ja viivotinta käyttäen.

 

Toisella puolella täkkiä on harmaa-valkonen tähtikangas. Välissä on ikivanha huopa, ja kankaat on tikkauksen sijaan kiinnitetty toisiinsa sieltä täältä pikkuisilla napeilla.

Niin, eihän siihen mennytkään kuin vuosi. :) 

Eniten aikaa meni tilkkujärjestyksen sumplimiseen. Ja koska täkissä on 70 palaa, en edes yrittänyt ommella sitä sillon kun lapset ovat kotona. 

Poikaviikarini tuntien tiedän, että siinä ois menny mulla vaan hermot. "Äiti mitä teet? Hei! mitä NÄMÄ on?!!" 

...Ja sitten lähtis.

Lapsettomia hetkiä ei paljoa oo ollut, mutta tässä tämä täkki viimein nyt komeilee. 

 Täkki on siis suunniteltu J:lle päiväpeitoksi, mut saa nyt toistaiseksi olla tässä yläkerran aulan sohvalla, jahka saan aikaseksi pidentää J:n sänkyä.

 Se kun ei ole mikään ihan simppeli juttu. 

Sänky kun on vanha, eikä siihen käy mitkään standardikokoset patjat ja petarit.

Tilkkuilu oli aika kivaa, mut senpä vaan sanon, 

että sitä iisimpää se on mitä tasakokosempia tilkut on. 

Jep. 

Sain vähän askarrella, kun hövelisti nips naps leikkelin vaan! :D

HyVäÄ VaPpUa!

Koti on koristeltu ilmapalloilla ja serpentiineillä. 

Ilmassa leijuu rasvan käry, eli munkit odottavat maistajaa. 

Lapset kirmailevat innoissaan foliopallojensa kanssa. 

Se on vappu nyt! :)

Saatiin kylään isovanhemmat ja naapurit! 

Oli kiva vappuaatto, kiitos!

Munkkeja jäi vielä iso läjä mutta luulempa,

 että ihanat työkaverini auttavat mielellään niiden tuhoamisessa. :) 

Tällä vuorotyöläisellä on siis huomenna työpäivä, 

ja pääsen hoivaileen epäonnisia vapun juhlijoita. :)

Niimpä toivotankin teille ihanaa huomista Vappupäivää! 

Toivottavasti sää suosii enemmän kuin tänään.