Leikkikauppa kauppaleikkiin

Muistattekos, kun keväällä esittelin vanhan hoitopöydän uutta elämää istutuspöytänä? No, plääh, istutuspöytä oli meillä täysin turha värkki, sillä yhtäkään rehua en sen äärellä istutellut. Lähinnä siihen vaan kerääntyi kaikenlaista roinaa. Niimpä tämä ikean hoitopöytä sai jälleen uuden tehtävän hoitaakseen. Siitä tuunattiin lapsille leikkikauppa!

Hoitopöydän jalat lyhennettiin ja katoksen runko tuli jämälaudoista. Sitten vielä valkoista maalia päälle. Tukevasta puuvillasta ompelin katoksen, jonka pingotin katoksen päälle kiinnittämällä sen nupinauloilla.

Leikkiruokia ollaan poikien kanssa ommeltu pitkin syksyä. Tilda -kirjoista löytyi valmiina kaavat omenoille, jäätelöille ja mansikoille.

Tukkirekan tukit toimivat välillä omassa roolissaan, ja välillä niitä kaupataan suklaatikkuina. Kaupan päälle ostaja saa usein karamellin, (jonka sisällä ikävä kyllä on massapallo).

 Myös Choco -pelin nappulat on laitettu myyntiin.

Kauppa- ja kotileikit perinteisesti mielletään tyttöjen leikeiksi, ja mietinkin, onkohan tälle meillä ollenkaan käyttöä. Kaupan yhteyteen suunnittelin nimittäin myös kotileikkipaikkaa, jonka teko toistaiseksi odottelee sitä aikaa, kun on aikaa. ;)

Niin poikamaisia koltiasia kuin meidän pojat ovatkin,

kauppaa käydään ahkerasti ja kassakone kilisee! Vanhaa Film Townin korttia höylätään "pankin puolelta". Monesti on naurussa pitelemistä, kun pieniä kaupustelijoita kuuntelee. Vaikka pienillä pojilla roolit ja muut kaupankäynnin "säännöt" menevätkin miten sattuu, joka kertaa sanotaan kuitenkin jämäkästi "Päivää!", "Kiitos!" ja "Näkemiin!".

"On syksy niin ihmeellinen...

...Minä kaikkea ymmärrä en.
Miten vihreä maa, värin uuden nyt saa,
linnut lentävät merien taa.

Mihin siilit ja etanat käy? Niitä syksyllä missään ei näy.
Mihin pois katoaa, missä siilien maa,
mullan allako ne asustaa?

Kuka vaahterat kauniiksi saa, värit muuttaa ne, nyt punertaa?
Kuka pensselillään lehdet käy värjäämään?
Missä maalarin tuon kotimaa?

Miten kypsyvät puolukat nuo? Mistä karpalot päälleen saa suo?
Mikä punertumaan saapi marjat ja maan?
Syksyn ihmeitä kaikki on vaan.

On syksy niin ihmeellinen, minä kaikkea ymmärrä en.
Miten muutoksen saa koko kesäinen maa?
Värit hehkuvat nyt loistossaan."

säv. Jussi Rasinkangas
sanat. Juhani Konola

Kaunista syksyä teille!
Minä olen nyt sairaslomalla ja yritän saada levättyä sen mitä arjen pyöritykseltä voin. :)
Ottakaahan tekin rauhallisesti! 

-K 

Vanhan arkun päivitys

Saatiin appivanhemmilta vanha arkku, joka oli tullut heille mökkikauppojen myötä. Arkun ikää ei kai tiedä kukaan, mutta aika vanhus tämä on. Mikä lie olikaan ihan alkuperäinen väri, mutta aikojen saatossa arkku oli maalattu punertavan ruskeaksi, joka ei meidän värimaailmaan sopinut sitten yhtään.

Kesälomalla sain viimein hiottua vanhat maalit pois. Melkoinen maalikertymä siinä olikin työstettävänä. Yritin etsiä vuosilukua, mutta turhaan. 

Arkkua oli myös pätevästi entisöity mm. kittimassalla ja jeesusteipillä.

Uuden maalin myötä arkusta tuli kaunis ja sisustukseen sopiva. Kulumat ja kolhut saavat siinä näkyä, en alkanut niitä millään tasoittelemaan, sillä vanhasta ei uudenveroista tarvitsekaan saada. Myös alkuperäiset, ilmeisesti käsin taotut metalliosat tulevat nyt paremmin esiin, ja pääsevät oikeuksiinsa.  

 

 Arvatkaapa oliko vähän pikkutarkkaa pipertämistä noiden kiekuroiden maalaaminen. Ajauduin loputtomaan korjauskierteeseen;  mustat lipsahdukset piti peittää valkoisella ja sitten tuli taas valkoisia lipsahduksia mustiin osiin jne...

Valmista tuli kuitenkin viimein.

Mitä sanotte? Kannattiko? :)