sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Ompeluhuone




Minkälaisia huonehaaveita teillä on ollut? 
Walk in closet? Työhuone? Bloggausnurkka? 

Oon jo pitkään haaveillut työpöydästä ja sellaisesta paikasta, johon minunlaiseni erittäin aloitekykyinen projektiahmatti voisi jättää keskeneräiset työnsä. Aiemmin ompelut ja muut olen tehnyt keittiönpöydällä, josta ne luonnollisesti on pakko jossain vaiheessa kerätä pois. (Tai laittaa lapset syömään lattialla.)
Tänä syksynä toiveeni viimein toteutui, ja sain oman työpöydän. Pöydän jalat ovat Ikealta, kuten myös taso. Taso on kuitenkin keittiön laminaattitaso, koska mistään ei löytynyt sopivaa lastulevytasoa. Teettää ois toki voinut, mutta näin tuli halvemmaksi.



Nyt syksyllä aloitin pitkästä aikaa taas opinnot. Pääsin opiskelemaan päivystävän sairaanhoitajan ammatillisia erikoistumisopintoja, työn ohessa siis. Ompelupöytä joutuukin siis välillä myös koulukirjojen ja tietsikan valtaamaksi. Koulukirjat ym. kaikki kivan väriset kynät, penaalit ja kansiot, joita ilman opiskelusta ei tulisi mitään, mahtuvat kivasti ikean rullakärryyn.

Harmaa kangaskori, jonka vähän aikaa sitten ompelin pyykkikoriksi, on jo saanut uuden tehtävän toimia ompelutöiden sailytyspaikkana. (Kodinhoitohuoneeseen löysin vielä paremman pyykinsäilytysratkasun, jota en oo vielä ehtinyt kuvata.) Ylimmässä kuvassa siinä vilahtaakin ompelus, jota toivon mukaan pääsen teille pian esittelemään. :)

Työtuolina toimii vanha korituoli, jota pehmentää Hemtexistä löytynyt herkulliset kirjava matto.




Ja tässä on mun Singeri. <3


Oon ihan kamala hamsteri kaikkien askartelu ja onpelujuttujen suhteen. Nauhoja, lankoja, kankaita... Niille todelakin tarviin säilytystilaa. Sata kertaa oon päättänyt, etten osta uusia, vaan vanhat käytetään eka loppuun. Vähä oon rauhottunutkin, mutta toisaalta on niin kalamlan kätevää, että kun inspis iskee, aika takuuvarmasti materiaalia löytyy heti.



Nauhojen säilytykseen pyykkipojat ovat tosi käteviä. Nauhat on näppärä pyöritellä pyykkipojan ympärille, ja laittaa nauhanpää nipsun väliin.
En löytänyt valmiina kivan värisiä, joten ostin puisia ja maalasin ne.






Ai niin, ja
IHANAA ENSIMMÄISTÄ ADVENTTIA! 
Nyt vasta tajusin, että se on JO!
Ja mulla on vielä numerokynttilät laittamatta.
No, poltetaan sitä ekaa sitten huomenna, ei kai niin päivän päälle oo. :D


tiistai 12. marraskuuta 2013

Keittiön uusi verho ja pallovalot

Vuosipäivää "uudessa" kodissamme vietettiin noin kuukausi sitten. Ajatella! Mulla on aina ollut joku ihme ajatelma, että sitten kun on verhot ikkunoissa, niin ollaan käyty kodiksi. Vieläkin puuttuu verhoja kolmesta ikkunasta... Kodilta tämä kuitenkin jo tuntuu, ei ole sittenkään verhoista se tunne kiinni. :)



Nyt keittiön pikku-ikkuna sai kuitenkin viimein peittoa päälleen. Ompelin simppelin laskosverhon kankaasta, jota on säilötty vuosikymmeniä. Tämä on lakana, jonka äitini on minulle tehnyt. Tämän päällä suloisia vauvan unia ovat katselleet myös omat muruseni.

Säästökuoppa yllätti jälleen, kun sieltä löytyi nämä Airamin harmaa-valkoiset pallovalot. Innosta tärisevin käsin sieppasin viimeisen paketin hyllystä, olivathan nämä aika edulliset (noin 12,-) moniin muihin pallovaloihin verrattuna. Ja väri on just oikea! 


Pikkasen jännitti taas tuo ledin väri, koska joskus paketissa ilmoitettu "kirkas" onkin ollut kusenkeltainen. Valon väri oli kuitenkin onneksi kaunis, vaikka se tässä sinisessä hämärässä otetussa kuvassa kellertävältä näyttääkin.

Nyt rivakasti kouluhommien pariin!


lauantai 2. marraskuuta 2013

Valoa pimeyteen

Mukavaa pyhäinpäivän iltaa! 
Tämä päivä on vierähtänyt leppoisissa tunnelmissa. Mies oli päivävuorossa ja lasten kanssa touhuiltiin monenlaista ihan vaan kotosalla, ihanaa!

Askartelimme silkkipaperista lumihitaleita ja virittelin ne lumihiutaleen muotoisten valojen kanssa tuulikaapin oveen. Kivasti pysyvät siinä imukuppien ansiosta. Lapset olivat niin liikuttavan ihmeissään joka kerta, kun silkkipaperitaitos avattiin ja kaunis lumihiutale avautui.




Laitomme valot myös lyhtyyn kera pikkuisen havupuun. Vähän varkain jo joulutellaan...



Pelailtiin pelejä



Rakennettiin pikkuisten piilopaikka portaikon alle. 





Halloweenista ei minulle ole toistaiseksi mitään juhlapäivää muodostunut. 
Kenties ensivuonna?
Sen sijaan mielessä ovat he, jotka elävät enää muistoissa ja sydämessä.