"On syksy niin ihmeellinen...

...Minä kaikkea ymmärrä en.
Miten vihreä maa, värin uuden nyt saa,
linnut lentävät merien taa.

Mihin siilit ja etanat käy? Niitä syksyllä missään ei näy.
Mihin pois katoaa, missä siilien maa,
mullan allako ne asustaa?

Kuka vaahterat kauniiksi saa, värit muuttaa ne, nyt punertaa?
Kuka pensselillään lehdet käy värjäämään?
Missä maalarin tuon kotimaa?

Miten kypsyvät puolukat nuo? Mistä karpalot päälleen saa suo?
Mikä punertumaan saapi marjat ja maan?
Syksyn ihmeitä kaikki on vaan.

On syksy niin ihmeellinen, minä kaikkea ymmärrä en.
Miten muutoksen saa koko kesäinen maa?
Värit hehkuvat nyt loistossaan."

säv. Jussi Rasinkangas
sanat. Juhani Konola

Kaunista syksyä teille!
Minä olen nyt sairaslomalla ja yritän saada levättyä sen mitä arjen pyöritykseltä voin. :)
Ottakaahan tekin rauhallisesti! 

-K 

Vanhan arkun päivitys

Saatiin appivanhemmilta vanha arkku, joka oli tullut heille mökkikauppojen myötä. Arkun ikää ei kai tiedä kukaan, mutta aika vanhus tämä on. Mikä lie olikaan ihan alkuperäinen väri, mutta aikojen saatossa arkku oli maalattu punertavan ruskeaksi, joka ei meidän värimaailmaan sopinut sitten yhtään.

Kesälomalla sain viimein hiottua vanhat maalit pois. Melkoinen maalikertymä siinä olikin työstettävänä. Yritin etsiä vuosilukua, mutta turhaan. 

Arkkua oli myös pätevästi entisöity mm. kittimassalla ja jeesusteipillä.

Uuden maalin myötä arkusta tuli kaunis ja sisustukseen sopiva. Kulumat ja kolhut saavat siinä näkyä, en alkanut niitä millään tasoittelemaan, sillä vanhasta ei uudenveroista tarvitsekaan saada. Myös alkuperäiset, ilmeisesti käsin taotut metalliosat tulevat nyt paremmin esiin, ja pääsevät oikeuksiinsa.  

 

 Arvatkaapa oliko vähän pikkutarkkaa pipertämistä noiden kiekuroiden maalaaminen. Ajauduin loputtomaan korjauskierteeseen;  mustat lipsahdukset piti peittää valkoisella ja sitten tuli taas valkoisia lipsahduksia mustiin osiin jne...

Valmista tuli kuitenkin viimein.

Mitä sanotte? Kannattiko? :)

Neuleesta tyynyksi

 Kirpparikierroksilla tulee aina katseltua neulepaitoja sillä silmällä, josko niistä sais nättejä tyynynpäällisiä. Yleensä ovat joko tarkotukseen liian pieniä, liian virttyneitä, liian kalliita tai väärän värisiä. Joskus kuitenkin on onni myötä, ja kohdalle osuu juuri se, mitä etsii!

Niimpä lähti paidoista hihat, sivut ommella surauttelin suoriksi, ja pääntien puoleisen lyhyen sivun umpeen. 

Muutama nappi toisen  paidan helmaan, ja pitsinauhat toisen helmaan.

Mikäs se kodin syys/talvi sisustukseen paremmin sopisikaan, kuin muhkea ja pehmeä neuletyyny. 

Me like!

 P.S Mulla alkaa huomenna koulu! :) 

Reppu on pakattu ja kynät teroitettu. ;) Tervetuloa uudet haasteet!

 

Ihan paras porkkanakakku

Tätä tulee tehtyä joka syksy. Jotenkin tää vaan kuuluu syksyyn.
 Kyllähän tällä ainakin saa tehokkasti vararavintoa kerrytettyä talven varalle. :)
Eikä taaskaan jäänyt murustakaan vierasvaraksi pakkaseen. 

 

PORKKANAPIIRAKKA
 (pellillinen)

 POHJA:
4 munaa
4 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 dl rasvaa sulana
6 dl hienoa porkkanaraastetta
100 g hasselpähkinärouhetta (jätä vähän ripoteltavaksi pinnalle)

Raasta porkkanat. 
Vaahdota munat ja sokeri. 
Sekoita kuivat aineet keskenään. 
Sekoita kaikki pohjan ainekset keskenään ja
paista pellillä 175 ¤C 30min.

KUORRUTUS:
100 g voita 
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 pkt tomusokeria

Sekoita pehmeä voi ja tomusokeri keskenään, lisää tuorejuusto.
Levitä jäähtyneen pohjan päälle. 
Ripottele pinnalle loput hasselpähkinärouheesta.

 

Maailman rumin villasukka?

Ihan ite tein! Vuosi siihen meni ja tässä on tulos.

 Naurakaa vaan, ei haittaa. En aio lannistua.

Äitinikin nauroi katketakseen ja anoppi (The Superneuloja) yritti epätoivoisesti  selvittää, 

missä meni vikaan.
Miks tuo kantapää on tommonen pussukka?

Sukan neulominen alkoi jo viime syksynä, tökkäs kantapäähän, oli jäähyllä vuoden. 

Olen purkanut ja korjannut kantapäätä sata kertaa niin, että lankakin kohta hiutuu.

 Luovuin ajatuksesta nätistä sukasta, ja tyydyin tosiasiaan. 

Tämä on elämäni kolmas villasukka, ja kolmas sukka toden sanoo:

En vaan osaa.

No onhan tässä jotain kaunistakin, lanka. Ihanaa ja laadukasta. 

Ja mikä parasta, halvalla lankakaupan loppuunmyynnistä.

No okei. Ei tää ehkä maailman rumin oo. Voittaa kuitenkin sen mun ihka ensimmäisen tekeleen.
Ja jalassa tää on ihan ok, jos kotona pitää. Mut silti kantapäähän jää tuo kumma pussi.
Joten, vaikka toinen sukka on vielä aloittamattakin, aion saada senkin valmiiksi. 

Mutta ei nyt sovita mitään aikarajaa, jooko. :D