Joulukalenteri

Blogissani on vallinnut syvä hiljaisuus. Syynä siihen on tietokoneen hajoaminen. Onneksi melkein kaikki valokuvat olivat myös ulkoisella kovalevyllä, huh!

Onneksi mulla on myös tällanen nykyaikainen, käyttäjäänsäkin älykkäämpi puhelin, jolla nyt yritän tätä mun postaus-tuskaani lievittää. Niinpä viimein asiaan.

Viime vuonna tein J:lle joulukalenterin. Ohjeet kalenterin tekemiseen sekä kaavat poroihin ym. ovat Tone Finnangerin Tilda Satumainen talvi - kirjasta hieman omanlaiseksi muokattuna.

Pussit tein pellavasta, joihin kangasväreillä painoin tähden, ja tähteen kirjoitin tussilla numerot.

En luottanut omiin aplikointitaitoihini, joten kuva on käsin ommeltu kiinni kankaaseen. Voin kertoo, että siinä vierähti yllättävän pitkä tovi.

Joulukalenteri oli kaikenkaikkiaan melkoisen isotöinen, vieläkin ihmettelen, miten minunlaiseni "heti ja helposti" -tyyppi on saanut sen edes valmiiksi. Vaan siinä se nyt taas koreilee, jo toista jouluaan. Joka aamu pojat juoksevat ensimmäisenä kalenterille katsomaan, onko tonttu tuonut jonkun yllätyksen. Ja onhan siellä joka päivä joku pikkuinen yllätys, tosin tässä vaiheessa kuuta tontulla alkaa jo ideat loppua...

Virkattu hiippahuppuneule

 

"...Mörkö mä oon, lämmin ja hassu
Nurinpäin nuttu, naamakin suttu
Halailen puita, nauratan muita
Tanssin ja pompin, tahdissa kompin

Tum tum tum tum tum tum tum
Tum di dum, did um..."

-Hanna Pakarinen: Mörkö Mainio-

Lämpöisen MÖÖKÖ -hiippahuppuneuleen virkkasin Novitan Kelo -langasta. 

Ohje löytyy Annikan iki ihanasta RuttuNuttu -blogista, 

joka on yks mun ehdottomista lemppareista!

MÖÖKÖ -TASKU

Muokkasin ohjetta hieman isommaksi, mutta silti neuleesta tuli J:lle niin nippa nappa niukin naukin, 

että sen saakin Pikku-E joululahjaksi. 

Tämä Pukin pikku apuri innostui niin tästä neuleesta, 

että koukulla on jo 

isompi, parempi, erivärinen ja erilaisella taskulla 

varusteltu versio J:lle. :)

Jouluinen viirinauha

Jotain punaista, vähän tähtikuvioo, hyvän joulun toivotusta...

Niistä ajatuksista syntyi viirinauha ”HYVÄÄ JOULUA” -tekstillä.

 

Kirjaimet on silitetty valkoisille pellavatähdille siirtokuvapaperin avulla.

Tähtien reunaa rapsuttelin hieman, jotta siitä tulisi vähän rosoisemman näköinen. Sen vuoksi pellava olikin hyvä kangasvalinta tähän. Muut kankaat ovat puuvillaa.

Viiri päätyi koristamaan yläkerran aulaa.

Siniharmaa sänky on nimeltää ”Annan sänky” koska se on aikoinaan kuulunut eräälle pienikokoiselle Annalle. Minä 164 senttisenä mahdun juuri ja juuri pötköttelemään siinä jalat suorana. Sänky siirtyy jossain vaiheessa jomman kumman pojan vuoteeksi, jahka Pikku-E oppii pois pinnasängystä.

Vielä on ehkä liian aikaista laittaa joulukoristeita, mutta ei haittaa! Tämä olkoon nyt tässä, ja saakoon pian vielä kaverikseen jouluisia tyynynpäällisiä. :)

Joulua odotellen

-K

Tuubihuivi Teddystä

  

Novitan Teddy -lankaa oli tullut taas markkinoille, joten sitä oli nyt ihan pakko päästä kokeileen. Aivan ihanan pehmoista ja pörröistä lankaa, ja mukava neuloa paksuilla puikoilla. 

Kaksi kerää valkoista Teddyä taipui siis tällaiseksi tuubihuiviksi.

Ohje menee näin:

Pari kerää Teddyä ja puikot. 

Langan vyötteessä suositellaan muistaakseni 7 tai 8 puikkoja, mutta mulle tuo neulominen on vissiin niin jännittävää, että käsialani on ihan järkyttävän tiukkaa. Jotta tuubista tulisi huivi, eikä tukikauluri, kudoin kympin puikoilla.

Luo 80 silmukkaa.

Kudo 2o 2n tasona noin 60 cm. Päättele.

Yhdistä ylä- ja alaosa. 

Valmis!

(Ai jaa, tuollakos ne J:n sukat ovatkin, tuolin alla. :) Olin näköjään niin innoissani ottamassa kuvaa, etten jaksanut ihan tiptop siivota... )

Olemme jo mukavasti päässeet asettumaan tänne uuteen kotiimme. Vielä on paljon hommaa, tapetointia ja mm. kodinhoitohuoneen ja eteisen remonttia tulossa. Verhot puuttuvat eikä mattojakaan ole vielä juuri missään, koska meillä ei ole tänne sopivia verhoja eikä mattoja. Hyllyt on lattialla, kuten myös taulut. Ehkäpä piakkoin kuitenkin saamme tätä kotiamme sen verran kuntoon, että pari kuvastakin vois napsasta, ja laittaa tänne. :)

-K

Koukussa ja puikoissa

Mulle on napsahtanut päälle ihan järjetön lankahulluus! Kaikki ihanat paksut, pörheät ja suloisesti lämmittävät neuleet houkuttelevat nyt, kun ulkona sataa ja on niin kylmä.

Kori langoille on virkattu trikookuteesta Kauhavan Kangasaitan ohjeella.

Ystäväni vastasyntyneelle neuloin tällaiset pikkuruiset töppöset.

Lanka on Drops Alpacaa, aivan ihanan pehmoista ja kutittamatonta. Ohje sukkiin on myös Drops Designin sivuilta, klik. Siellä on muuten ihan mieletön määrä toinen toistaan ihanampia neulonta- ja virkkausohjeita, kannattaa tutustua. Dropsin langathan ei ihan markettikamaa ole, mutta esim. Kärkkäisellä niitä ainakin myydään. 

Mukavaa syksyä teille, kyllä se aurinkokin vielä paistaa. 

Siihen saakka voi paistatella kynttilän valossa. :)

Äitienpäiväjuhlaa ja uhmaa

Tänäkin vuonna mummut saivat äitienpäivälahjaksi jotain itseväkerrettyä. Idea pehmosydämestä lasten kuvalla koristeltuna syntyi kahden blogin ideoita yhdistelemällä. Kiitos teille Kaikkea kaunista ja Kotvasia. :)

Tarkoitus oli siis nappasta kuvanen pikkuviikareitteni iloisista naamoista

mutta...

Tapahtui lauantaina:

Minä 2v 10kk pojalleni: "Tuutko tänne niin otetaan valokuva mummujen lahjaan!"

 J: "En"

Minä: "Tuu tänne, niin päästään sitten ompelemaan" Pienempi poika (10kk) odotteli jo kuvausasemissa...

 J: "EN!

Minä: "No tuu nyt niin saadaan mummujen lahja tehtyä!"

 J: "EN! Ei hemmonen kiinnotta minua!"

Jaaha, huono hetki selvästikin. No mutta kun pitäis saada se pirun kuva, että ehtisin ommellakin...

Minä vähän jo tomerammin: "Nyt tähän näin, niin äiti ottaa kuvan."

 J: "EIEIEI"

Minä suostutellen: "Äkkiä otetaan, niin päästään sitten juhlimaan..." Hetken hiljaisuus, uhmis punnitsee selvästi tätä houkuttelevaa tarjousta. Jännitys tiivistyy, minä pidätän hengitystä...

 J:"EI!!!"

Ok, ei onnistunut. Yritetään myöhemmin uudestaan. 

~ * ~

Myöhemmin:

Pojat on saatu samalle neliömetrille, jes!

Minä: "Hei katsokaa tänne, huhuu!" 

Yritän saada pojat nauramaan hauskoilla ilmeillä, pienempi nauraa hekottaa koko pieni pyöreä naama hymyssä. Isompi katselee ihan muualle, pyörii ja hyörii.

Minä: "Täällä näin, kukkuu!" 

Näytän vajukilta, tunnen itseni idiootiksi, näillä tempuilla pääsisin jo töihin sirkukseen. Sitten J raivostuu, kun pikkuveli iloissaan huitoo ja tönii.

J: "En halua olla kuvassa, ei saa potkia, en tykkääääääääääää!!! 

Pam! Pikkuveli otti taas osumaa. No niin, hyyty sekin hymy, nyt itketään.

Minä (hyvin aikuismaisesti): "No ei sitten! Nyt ei kyllä sitten juhlitakaan!"

Että näin siinä sitten kävi. Yritin vielä kaivella kuva-arkistoja, mutta kun tämä veljesrakkaus on meillä aika vähissä, niin yhteiskuvia pojista ei yksinkertaisesti ole. Tai sit ne on semmosia, että jommankumman kasvoja ei näy tai pojat liian kaukana toisistaan...jne.

Lopulta salakavalasti sain huijattua poikien pikku varpaista kuvan. "Katsotaampa kummallakohan on isompi jalka???" Ei tullu hyvä kuva, mutta pakko kelvata.

Siirtokuvapaperilla kuvan sirtäminen kankaalle oli helppoa ja hauskaa. Paperia löysin Biltemasta. 

Tällaisen lahjan mummut loppujen lopuksi saivat:

Ja tottakai me sitten juhlittiin! :)

Tulipahan tehtyä!

Pääsiäinen vietetty, suklaakiintiö täynnä. Pääsiäiskarkkien tuoman sokerihumalan tai kevätauringon antaman energian ansiosta sain tyhjennettyä hieman "projektikoriani" ja siis tehtyä valmiiksi keskeneräisiä käsitöitä.

Virkattu pitsimatto

Tämän virkatun maton tein trikookuteesta Kauhavan Kangasaitan Juhannusruusu -maton ohjetta mukaillen. Alkuperäinen ohje löytyy täältä http://www.kangasaitta.fi/kangasaitta/web.nsf/pages/240E070089337443C22577AC006D4389/$file/Virkattu_matto_10062011.pdf 

Keskiympyrä on virkattu ohjeen mukaan, mutta halusin matosta vähemmän pitsisen, joten tein "reikiä" vain joka toiseen kerrokseen. Maton halkaisija on 130 cm ja kudetta meni pikkasen yli kolme kiloa.

Kokemattomana virkkaajana sain purkaa kerroksia lukemattomia kertoja, jotta matto asettui lattialle nätisti eikä kupruillut. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, ottaen huomioon, että tämä on elämäni kolmas virkkaustyö (jos ei oteta laskuun ala-asteella metritolkulla virkattuja ketjusilmukkanauhoja).

Matto sai paikan peräkamaristamme, joka on minun ikuinen murheenkryyni. Huone toimii lähinnä säilytyspaikkana kaikelle sellaiselle, mikä halutaan pois silmistä ja mille ei ole muuta paikkaa.  Toivottavasti tämä matto sentään luo vähän kodikkuutta huoneeseen. Kuvassa osittain näkyvä korkea valkoinen kaappi sekä huutonetistä ostettu makkarajalkainen pöytä ovat kuitenkin yksiä lemppareitani koko kodissamme.

Keskeneräinen matto ankaran raadin testauksessa

Pidin tässä taannoin kotonani Me & I -vaatekutsut. Tilasin J:lle turkoosit haaremihousut, joihin ihastuin niin, että päätin tehdä samalla mallilla toiset. Mitään kaavoja mulla ei siis ollut tietenkään käytössä, kunhan leikkelin vaan riskillä mustasta trikoosta etu- ja takakappaleet, ja ompelin ne yhteen. Vyötärökaitale ja lahkeet jämäpalaresorista ja tähti vanhasta t-paidastani. Ikinä en ole ennen koneella aplikoinut, mutta tulipahan nyt sekin kokeiltua. :)

Tähtihousut

Ei näistä yhtä hienot tullut kuin Me & I:n housut ovat. Trikoo oli liian ohutta ja housut jotenkin lörpöttävät. Aplikaatiokin jotenkin kupruilee, mutta ei sitä käytössä niin huomaa, ei varsinkaan tässä menossa. :)

Housut vauhdissa!

Uudet ihkut kimaltavat virkkuukoukut Kärkkäiseltä. Löytö!

Ruttupipo apinatrikoosta, molemmille pojille samanlaiset. Tää kangas on musta aivan ihana, ja näitä trikoopipoja on niin mukava ja helppo ommella. :)

Pipa

IsoJee oli tätinsä kanssa maalannut söpön keraamisen pupusen.

Tämän kuvan myötä heipparallaa pääsiäiselle, ja vappurientoja odotellen!

Lastenhuoneen tunnelmaa

Lahja äidiltä

Näkymä lastenhuoneen ovelta

Onko eettisesti väärin kieltää lapselta kaikki rumat ja värikkäät, sisutukseen sopimattomat lelut? No, ei vaiteskaan! Lasten lelujen värikirjo vaan satuttaa pahasti mun esteettistä silmää, ja veikkaampa, että en ole ainut. Mutta minkäs teet. Tässä vaiheessa, kun lapset ovat niin pieniä, lelusotkun estäminen on kuin tuulimyllyä vastaan tappelis, joten olen psyykannut itselleni myönteisen ja sallivan asenteen. Tämä on myös lasten koti, ja kotona saa leikkiä. Jep. Siitä huolimatta myönnettäköön, että kyllä ne siellä täällä lojuvat lelut joskus vetää pipon kireelle. 

Jotenkin on kamalan vaikea löytää lasten leluille hyviä, kauniita ja käytännöllisiä säilytysratkaisuja. Ois ihanaa, jos lelut sais nätisti piiloon, mutta samalla niiden pitäisi olla helposti lasten otettavissa. (Ja palautettavissa paikoilleen, pliis.)

Autokokoelmaa

Virkattu kori leluille.

Kahvallisen korin virkkasin trikookuteista Kauhavan kangasaitan ison korin ohjeen mukaan.  http://www.kangasaitta.fi/kangasaitta/web.nsf/pages/554CB3FA0FB82459C22577F30029F13A/$file/Kahvallinen%20kori.pdf
Suunnitelmissa ois virkata vielä ainakin yksi kori lisää, nimittäin käytössä kori on osottautunut hyväksi, ja lisäksi vetää sisäänsä uskomattoman määrän tavaraa!

Leluarkku Ikeasta ja tarrakirjaimet Kodin 1:stä

Mahtavaa, kun oma lapsi leikkii samalla lelulla, jolla itse on pienenä leikkinyt. Kuvassa Brion junarata, joka näköjään kestää äidiltä pojille.

Yli kaksimetrinen pehmokäärme "Lerppu".

 

 

 

"Nappu" tomerana 

"Lerpun" ompelin J:lle pari vuotta sitten joululahjaksi. Pienen miehen ilme oli näkemisen arvoinen, kun parimetrinen pehmokäärme kuoriutui paketista. :) Käytin mm. Tilda-kankaita ja sisäänsä Lerppu sai vanua vanhoista tyynyistä. Kieli huopaa, silmät fleeceä. Lerppu on ollut niin kovalla käytöllä, että vanut on painunu läjään. Täytyy varmaan vähän purkaa taas tyynyjä...

Löysin Ompelun Ihanuus -verkkokaupasta aivan ihania kankaita! Kuten kuvasta näkyy, pikkasern villiinnyin näistä tähtikankaista. Tarkoituksena ois tehdä Iso-Jeen sänkyyn tilkkupeitto, ja lastenhuoneeseen viirinauha. Polttelis jo päästä kiihdyttelemään ompelukoneella, vaan taitaa ainaki ens viikkoon alotus siirtyä. Toivottavasti tuotokset ovat sen verran hyviä, että kehtaan niitä sitten täällä esitellä. :) 

Silmissä näkyy tähtiä!

Aurinkoista pääsiäisviikon jatkoa!