Paras lahja...

...on se, että saan kunnian olla ÄITI  kahdelle pienelle ihmiselle.

Meillä on ollut aika tavallinen, mutta aivan ihana päivä. 

Ei todellakaan mitään hillitöntä juhlintaa tai yleellisyyksiä.

 Mies tuli aamulla töistä, lähti iltapäivällä takaisin yövuoroon.

 

Päivällä käytiin onnittelemassa molempia mummoja ja herkuteltiin kakkukahvein. 

Mummot kuuluu meillä ONNEKSI arkipäivään, ja nähdään melkein päivittäin. 

Ilman heitä meidän elämä olis paljon vaivalloisempaa. 

Kiitos mummut!

Lahjaksi veimme mummoille ruukkuruusut, joiden ruukut tuunattiin lasten kanssa.

Pikkusormet painettiin akryyliväriin ja sitten ruukunkylkeen. 
Sydän muodostui molempien kullanmurusten etusormien jäljistä, 
ja kukkasessa on molempien poikasten sormenjälkiä sekaisin. 

Esikoiselta sain suloisen lahjan, jonka hän oli askarrellut kerhossa.

Mun pieni poika oli selvästi miettinyt mistä äiti tykkää. 
Sydän oli maalattu pinkikisi, koska äiti tykkää siitä väristä. 
Ja sydämeen oli liimattu monta monta timanttia. 

Iltapäivällä vein vielä pienet automieheni American Car Showta katsomaan. 
Pienet poikaseni olivat niin innoissaan hienoista autoista, 
ja kyllähän niitä katseli mielellään itsekin. 

Illalla oleskeltiin kotona. Aurinko paistoi pitkästä aikaa, ja lapset kipaisivat terassille.
"Tuu tänne, täällä on melkein lämmintä!" huusi isoveli pienemmälle.

J on odottanut koko talven kesää.
 "Onko nyt jo tullut kesä?" on usein ensimmäinen mitä pieni mies aamulla haluaa tietää.
"Kesällä voi uida ulkona."
"Kesällä voi olla pelkällä t-paidalla ja lippiksellä."
Talvella J halusi muuttaa takaisn sinne kerrostaloon, 
missä viime kesänä väliaikaisesti asuttiin, koska "siellä oli kesä".

Pienen muruset ihan villiintyivät auringon säteistä ja kirmailivat ulkona kuin varsat.
"Ota sinäkin kengät pois ja kokeile miten nurmikko kutittaaa!" 

Isoveli auttoi pikkuista riisumaan...

  ja sitten mentiin! 

Pienet paljaat varpaat nurmikolla, vaikka ei todellakaan ollut mikään "varpaisillaan" keli. 
Mulla valui onnenkyyneleet, kun katsoi veljesten menoa. 

Nyt pienet kesämiehet jo nukkuvat. Kävin äsken heitä salaa kurkkimassa. 
Pienemmällä rakas "Kettu" kainalossaan.
Isommalla toinen käsi tiukasti puristaa pehmopupun käpälää, 
toisessa kädessä on uusi American Car Showsta saatu pikkuauto. :) 

Ja taas tuli kyyneleet.

Olen vain niin onnellinen, että saan olla äiti.
 

Väriä keittiöön

Heipparallaa ja terkkuja rauhan tyyssijasta!
Mulla on nyt vaan yksi lapsi kotona, joka iloisena touhuilee lelujen kanssa.
Pieni onnellinen, joka saa kerrankin rauhassa leikkiä ilman isoveljen komenteluja. :)
Ihana seurata Pikku-E:n touhuja.
Rakastan niin, että sydän räjähtää!

Meillä ei ole keittiössä kuivauskaappia, joten tiskatut astiat ovat olleet huterana läjänä pyyhkeen päällä tiskipöydällä. Puolisen vuotta olen yrittänyt löytää kivan astiankuivaustelineen. Aiemmin niitä kyllä on näkynyt sisustuskaupoissa, mutta eipä ole ollut tarvetta.
Nyt kun olen sellaista etsinyt, niin eihän niitä myydä enää missään!!! 

Tai sitten ne ovat tylsiä tai rumia tai väärän värisiä. 

Niin tyypillistä!

Coloresta kuitenkin löysin viimein etsimäni! Just tarpeeksi iso. 

Ja tämä väri osu ja uppos keväiseen värinpuutostilaan. 

Perfect!

Talvi-iltoina myös mun koukulta ja puikoilta löytyi bambulankaa, tuloksena pari rättiä. 

Olin eka tosi skeptinen näitten suhteen. 

Olen nyt joutunut nielemään ivalliset sanani, ja toteamaan, että nämä tosiaan hakkaavat wettexit ja viledat ihan mennen tullen.

Ruokapöytäkin sai uutta ilmettä uusista pöytätableteista, joita en muistanut omistavani. 

Tällaisen löydön kuitenkin tein pöytäliinaläjästäni, ja nämä pääsivät käyttöön.

Hei, aurinko alkoi paistamaan, nyt äkkiä pihalle!

Tilkkutäkki

Ihme ja kumma, sain sen valmiiksi! Mun ihka ensimmäisen tilkkutyön. 

Aloitin heti ihan tälleen pienesti ja kevyesti, täkkiä tekemällä.

 (Kuten myös mun toiseks eka virkkuutyö oli matto... Kai mullon vankka usko omiin kykyihini. Välillä mennään metsään, pehva edellä puuhun ja opitaan kantapään kautta.)

Tilkuista osa on uusia, punaruutuiset kirppisverhosta, siniset jotain äitiltä saatua ikivanhaa, valkoset mun vanhasta verhosta, ja farkkutähdet mun vanhoista farkuista. 

Apuna mulla oli ihan pätevät tilkkutyövälineet, mutta helpoin oli kuitenkin leikata ihan perinteisesti saksia ja viivotinta käyttäen.

 

Toisella puolella täkkiä on harmaa-valkonen tähtikangas. Välissä on ikivanha huopa, ja kankaat on tikkauksen sijaan kiinnitetty toisiinsa sieltä täältä pikkuisilla napeilla.

Niin, eihän siihen mennytkään kuin vuosi. :) 

Eniten aikaa meni tilkkujärjestyksen sumplimiseen. Ja koska täkissä on 70 palaa, en edes yrittänyt ommella sitä sillon kun lapset ovat kotona. 

Poikaviikarini tuntien tiedän, että siinä ois menny mulla vaan hermot. "Äiti mitä teet? Hei! mitä NÄMÄ on?!!" 

...Ja sitten lähtis.

Lapsettomia hetkiä ei paljoa oo ollut, mutta tässä tämä täkki viimein nyt komeilee. 

 Täkki on siis suunniteltu J:lle päiväpeitoksi, mut saa nyt toistaiseksi olla tässä yläkerran aulan sohvalla, jahka saan aikaseksi pidentää J:n sänkyä.

 Se kun ei ole mikään ihan simppeli juttu. 

Sänky kun on vanha, eikä siihen käy mitkään standardikokoset patjat ja petarit.

Tilkkuilu oli aika kivaa, mut senpä vaan sanon, 

että sitä iisimpää se on mitä tasakokosempia tilkut on. 

Jep. 

Sain vähän askarrella, kun hövelisti nips naps leikkelin vaan! :D

HyVäÄ VaPpUa!

Koti on koristeltu ilmapalloilla ja serpentiineillä. 

Ilmassa leijuu rasvan käry, eli munkit odottavat maistajaa. 

Lapset kirmailevat innoissaan foliopallojensa kanssa. 

Se on vappu nyt! :)

Saatiin kylään isovanhemmat ja naapurit! 

Oli kiva vappuaatto, kiitos!

Munkkeja jäi vielä iso läjä mutta luulempa,

 että ihanat työkaverini auttavat mielellään niiden tuhoamisessa. :) 

Tällä vuorotyöläisellä on siis huomenna työpäivä, 

ja pääsen hoivaileen epäonnisia vapun juhlijoita. :)

Niimpä toivotankin teille ihanaa huomista Vappupäivää! 

Toivottavasti sää suosii enemmän kuin tänään.

Rocky Roads ja vuohenjuustoruudut

Sain eilen kylään ystäväisen

 sekä hänen suloisen hymysuu vauvelinsa. :)

Treffien kunniaksi leivoin lasten kanssa supernopeeta ja helppoa herkkua.

Rocky Road -paloja.

 

Sulatetaan suklaa ja vähän voita, lisätään kaikkee hyvää maun mukaan. 

Meillä oli vaahtiksia, suolapähkinöitä ja riisimuroja. 

Ohjessa ehdotetaan joukkoon myös rusinoita, mut meidän makuun ne olis liian terveellsiä. ;)

Makean vastapainoksi tehtiin  

vuohenjuusto-pesto täytteisiä voitaikinaruutuja. 

(Ohje: KLIK.)

Näitä oon tehnyt ennenkin, ja aina vaan maistuu!

Ystävä toi tullessaan muovisäkillisen sisustuslehtiä!!!

Näitä oon tässä selaillut ja inpiroitunut. :)

Monta projektia on taas levällään, mutta ehkä piakkoin jotain niistä saadaan valmiiksi.

 Nyt nukkumaan, öitä! :)

Lastenhuoneen ompeluksia

Lämpimästi tervetuloa uudet lukijat!

Mulla oli eilen monta tuntia omaa aikaa! 

Se on asia, jota en vielä neljä vuotta sitten tiennyt luksukseksi.

Niimpä sainkin viimein vähän järjesteltyä lastenhuonetta siihen kuntoon, että siitä kehtaa kuvia ottaa.

Ehdinpä vähän ommellakin.

Tein tämän viirinauhan, ettei tuo valkonen seinä näyttäisi niin valjulta.

Tässäpä nyt siis kierros lastenhuoneeseen.

 Kuva ovelta.

 

Täällä tähtilampun alla nukkuu minun pikkuiseni ja näkee suloisia pienen pojan unia.

Laskosverho on myös itse ommeltu. Se on tuunattu vanhasta pitkästä verhosta, joka on kulkenut mukana jo pitkään. Se on koristanut ikkunaa jokaisessa asunnossa, jossa olen omillani asunut. Tykkään näistä väreista edelleen, vaikka sininen kausi on tullut ja mennyt jo monta kertaa.

Tällaiselta näyttää poikien huone nyt. 

Molempien lelut ovat nyt täällä, sekä alakerrassa (johon ne jotenkin ihmeesti aina vaan kulkeutuvat). 

Yläkerrassa on lisäksi meidän makuuhuone jossa nukkuu vielä myös Pikku-E. 

Parin kuukauden päästä juhlitaan jo nuorimman kaksvuotis synttäreitä 

mutta pikkunen nukkuu vieläkin pinnasängyssään meidän sängyn päädyssä.

En vaan raski siirtää poikaa omaan huoneeseensa, 

on niin ihanaa kun kuulee yölläkin pienen ukon tuhinat ja maiskutukset. :)

Pikku-E:n huone on vielä lähes tyhjillään. 

Siinäpä riittääkin mulle mukavaa sisustuspuuhaa! Vielä on ihan auki, mitä sinne alkais laittaan. 

Ison pojan sänky nyt ainakin (nyyh!) pitäs hommata.

Täällä vietetään sadepäivää. 

Mitähän hauskaa puuhaa keksisin pojille, kun meinaa alkaa tunteet kuumentua. Huoh!

Lisää ompeluksia lastenhuoneeseen tulossa pian, jahka saan projektin viimeisteltyä! 

Palataan! :)

DIY Vintage -munat

Tämmösiä munaskuja meille on käynyt kukko munimassa. 

Takimmainen valkonen ja tuo vihreä ovat näyttäneet jo kaupassa tuommoisilta. 

Nappikoristeiset sekä harmaa on tuunattu. 

Alkuperäis-look oli tällainen: 

Ne löytyivät Tiimarin -70% alekorista.

Harmaan maalasin ihan akryyliväreillä. 

Ja päälle liimasin vintagekuvan. 

Valkoiset vaativat vähän enemmän pohjustusta. 

Tein yleisliimasta ja vedestä litkun, jota sivelin pensselillä munan pinnalle. 

Päälle sanomalehdestä revittyjä paloja. 

Lisää liimalitkua lehdenpalojen päälle. 

Sitten tein saman uudestaan, mutta valkoisesta ohuesta paperista. 

Koristelin vintagekuvalla, juuttinarulla ja napilla.

Täällä kaikki on vähän vinksin vonksin kun mun olo on aika heikun keikun. 

Ihan on pitänyt vaan levähdellä tänään.

Lensin eilen aika makiasti hevosen selästä. 

Laukkasin reipasta vauhtia ja olin ihan mielissään, kun meni niin hyvin.

 Hevonen huomas vissiin mun fiilistelyn ja päätti kirjaimellisesti palauttaa mut maan pinnalle. 

Aivotärräyksen sain, mutta missään lääkärissähän mää en tietenkään käynyt. 

Päätä särkee ja mustelmia siellä täällä, mutta tulipahan purut päästä pölläytettyä. :)

Huomenna piiiitkä päivä töissä, joten mukavaa pyhäpäivää teille. 

Levätkää minunkin puolesta! :)

Askartelua perhosmuoteilla

Minä, kuten blogeista päätellen moni muukin, hairahdin uuteen kakkulehteen ja sen mukana tuleviin ihanan vaaleanpunaisiin perhosmuotteihin.

Muotit pääsivätkin heti ankaran raadin testiin, eli lasten kevätaskarteluihin.

Emme siis leiponeet taikinasta, vaan kipsimassasta. 

Pinnalle paineltiin kuviota muovisen pitsiliinan avulla.

Perhoset saivat myös iloisen kevätvärityksen vesiväreistä. 

Olen niin ylpeä pikkuisistani, kun näin kauniin värisiä perhosia pikku kätösillään maalailivat. <3

Pikkuperhosista tein simppelin köynnöksen ohuen rautalangan ja helmien avulla. 

En vielä tiedä mihin tämä asettuu, eiköhän se jostain paikkansa löydä. :)

Isommissakin perhosissa on myös reiät ripustusta varten. 

Tällä hetkellä ne lepäilevät tauluhyllyllä, katsotaan lennähtävätkö nekin pian jonnekin muualle. :)

Mulla on nyt loma lusittu, huomenna paluu töihin. 

Siispä nyt kipin kapin nukkumaan.

Hyvää yötä! :)

Kakku, kortti ja kemut!

Tämä viikonloppu on meillä yhtä juhlahumua. :) 

Tänään juhlimme ystäväni 30 v. synttäreitä.

Ystävä sai tietysti lahjan, mutta myös kortin, jonka askartelin Tilda -paperista.

Synttäreille leivoin sitruuna-valkosuklaajuustokakun perhoskoristeilla.

Ohjeen "pohja" löytyy täältä, olen sitä jonkin verran muunnellut. 

Tässä minun ohjeeni, oli tosi hyvää ja raikasta!

SITRUUNA-VALKOSUKLAAJUUSTOKAKKU

POHJA:

160 g	suklaapisarakeksejä
75 g	voita

TÄYTE:

3	liivatelehteä
130 g	valkosuklaata
150 g	maustamatonta tuorejuustoa
150 g	sitruunatuorejuustoa
2	kananmunaa
1 dl	sokeria
2,5 dl	kuohukermaa

KORISTELUUN:

n. 100 g suklaata


1. Murskaa keksit. 
Sulata rasva ja lisää joukkoon. 
Painele seos leivinpaperilla peitetyn irtopohjavuoan pohjalle.

2. Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen kylmään veteen, vähintään 10 min. 
  Sulata valkosuklaa.

3. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. 
Lisää tuorejuustot ja valkosuklaa. 
Lisää liotetut, kiehuvaan veteen (0,5 dl) sulatetut liivatteet varovasti joukkoon.

4. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää joukkoon. 
Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja nostele varovasti vaahtoon. 
Kaada täyte keksipohjan päälle. 
Anna hyytyä seuraavaan päivään.

5. Irrota kakku vuoasta. (Itse vedän aina reunoja pitkin fileerausveitsellä, jotta kakku irtoaa vuoan seinämistä ennen vuoan avaamista. Muuten kakku saattaa revetä.)

Siirrä tarjoiluvadille.

Koristele.

Minä tein koristeeksi perhosia Maraboun maitosuklaasta (tumma suklaa ois kyllä kait leivontaan parempaa..?).

Piirsin perhosen leivinpaperille. Sulatin suklaan ja laitoin sen pakastepussiin. Pussin nurkkaan pieni reikä ja siitä vaan pursottelin leivinpaperin toiselle puolelle perhosen piirrokseni mukaan.  Perhosen siivet saa lentoasentoon laittamalla ne leivinpaperin päällä kovakantisen kirjan väliin ja sitten pakastimeen jähmettymään. 

Ennen perhosten siirtämistä kakun päälle laitoin siipien reunaan vielä kimalletta. 

BLING BLING!

(Harmi kun ei tullu otettua kuvasia tästä perhostenteosta, mut se oli sellasta hulinaa ettei pystynyt. Olin poikien kanssa yksin ja molemmat pienet suklaahirmut olivat enemmän kuin innokkaina auttamassa. Ihme, ettei perhosia syöty samantien. No, muitten sivuilta löytyy kyllä perhosenteko-ohjeita vaikka kuin.)

Huomenna juhlinta jatkuu. 

Naapurissa juhlitaan 4 vuotiasta pikkumiestä! :)

Hauskaa viikonloppua varjostaa suru ja menetys. 

R.I.P. rakas hulmuhäntä karvakorvaystävä! :,(

Hyvää Syntymäpäivää

MINULLE!!!

Jep, ikää karttuu mutta ei se mitään, 

sillä niin karttui myös mun GG lattemukikokoelma. 

Tai siis... ei mulla ennen ollu niitä kuin yks.

Sain rakkaalta äityliltä synttärilahjaksi neljä ihanaa Green Gate lattemukia. 

Niin ihania!

Ystäväni muistivat minua myös kauniilla paketilla, 

josta ei enää olekaan kuin pelkkä kaunis rasia jäljellä. 

 Sisältö katosi ahneisiin pikku suihin. :)

Hmm...Toivottavasti kivaa päivää seuraa rauhaisa yö. 

Pienin karju tuolla yskii kurkunpääntulehduksessaan vieläkin kuin hylje.

Hyvää yötä ja voikaa hyvin!

Paitatehtailua

Innostuin pitkästä aikaa ompelemaan pojille vaatteita. 

Jotenkin tämä lime nyt sai mut taas vauhtiin. 

Muutenkin tykkään käyttää pojilla aika paljon vihreitä vaatteita. 

Kai sekin seurausta tietynlaisen sinisen yliannostuksesta. 

Kaavat: Ottobre kevät 1/2013.

Tähtipaita on malliltaan "Snap Button". 

Neppareiden sijaan käytin kuitenkin ihan tavallisia nappeja. 

Peruspaita oli aika niukkalinjanen. 

Just  sopiva meidän Rimppakinttu-Ruipeloiselle esikoiselle, 

mutta passas kyllä vankkarakenteisemmalle Pikku-E:lle myös... 

Tosin koko on 110cm ja E:llä ikää 1,5v. :D

Sekä trikoita, että ompeluintoa vielä riittää, 

joten ei pääse vielä ompelukone pölyttymään!

Jakkaran uusi elämä

Mun ystävällä oli tämmönen hyvin palvellut, maalin tahrima remonttijakkara. 

Kummastelevia katseita sain osakseni, kun minusta tämä oli ihana! 

Näin sieluni silmin miltä tämä näyttäisi uudessa maalissa. 

Niimpä jakkara muutti meille.

Hion ja maalasin. 

...Ja vielä vähän tuunasin.

Tähtitarraan piirsin tussilla numeron 5.

Hahmottelin numeron ensin paperille ja leikkasin sen osat irti. 

Sitten piirsin numeron ääriviivoja pitkin tarraan.

Alunperin oli ajatuksena värittää vitonen kokonaan valkoiseksi. 

Kun olin piirtänyt ulkoreunaa pitkin ääriviivat, ja irrottelin mallia, oli maali levahtanutkin niin nätisti, että jätin sen näin. 

Eikös tullutkin aika kiva?

 Pikkupöytä ja  valkoinen tuoli ostettu jokin aika sitten vanhan tavaran liikkeestä.

Jakkaran siniharmaata maalia mulla oli jo valmiina. Se, mihin tarkotukseen sitä on alunperin hankittu, selviää piakkoin. ;) 

Myös lisää kuvia lastenhuoneesta tulossa, jahka projekteja saadaan päätökseen. 

Nyt lumitöihin, 

MOI!