Kööpenhamina - Shoppailua

No niin, kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, ei tarvinnut tyhjin käsin Köpiksestä palata. Ostoskatu Strogetilla oli kauppoja laidasta laitaan, ja meillä tulikin katu koluttua sivukujineen ja sivukujien sivukujineenkin aika tunnollisesti. Kivijalkamyymälöistä isoihin tavarataloihin, kaikenlaista löytyi. Ja etenkin vaatekauppoja oli vieri vieressä, tosin niissä ei meillä tullut juuri käytyä, keskityttiin enemmän sisustuspuoleen. Tässäpä nyt kunnon kuvapläjäys!

 GreenGatea, NaM!

 Ihania kivijalkamyymälöitä!

Illums Bolighus -tavaratalon sisustusosasto:
Lene Bjerre Design

Ferm Living

Magasin du Nord -tavaratalo

Miss Etoile

Ei Tanskaa ilman Legoja

Ja sokerina pohjalla:

Irma - paikallinen lähikauppa.

Parissa halpiskauppaketju -liikkeissäkin käytiin, vaikka yleensä en tykkääkään reissussa aikaani tuhlata sellaisissa kaupoissa, joita löytyy kotoakin. No, H&M Home teki poikkeuksen, vaikka samaa kamaa saakin tilattua. Sieltä lähti jokunen tyynyliina mukaan.



Tigerista löytyi tällaiset ihanat posliinimittalusikat!

Ja lisäksi muutamia juttuja, joista postailen sitten kunhan ne löytävät paikkansa kotoa.

Ja sitten vinkki matkaajalle! Köpiksen lentokenttä... Sinne kannattaa lähteä tarpeeksi ajoissa. Sielläkin nimittäin shoppailtavaa riittää. Me lähdettiin tarkoituksella nelisen tuntia etukäteen, eikä käyntyt aika edes pitkäksi.

Lentokentällä shoppailtiin kaikilla mausteilla.

Victoria's Secret, oih ja voih! Sen kaupan oisin voinut ostaa tyhjäksi! Sieltä lähti mukaan tuoksuja.

Uusi neule, ja paljettityynyliina. BliNg!

Oli ihana reissu! Ja pieni tauko tuli todellakintodellakintodellakin tarpeeseen.

Mihin seuraavaksi, Anni? :)

Kööpenhamina - Nähtävyyksiä

Teimme työkaverini kanssa matkan Kööpenhaminaan 4.3.-7.3.2014. 

Kaunis kaupunki. Kotoisan pohjoismaalainen, maustettuna ripauksella keski-eurooppalaisuutta.

Tässä teille parhaita paloja matkan varrelta. :)

Ensimmäisenä Kööpenhaminan symboli ja kuuluisin nähtävyys - Pieni Merenneito

... joka siis todellakin oli pieni!

Patsas sijaitsi vähän syrjässä, eikä sen olemassa oloa juuri mainosteltu missään. Hyvä että löydettiin viimein. Vähän tuntui, ettei se oikein ollut arvoisallaan paikalla ... tai sitten sen vaatimattomuus on just se juttu.

Ihan parasta koko reisussa oli haahuilu. Arjessa on aina aikataulut, ja päivissä on liikaa "pakkoja". Muutaman päivän ajan oli elämä aikatauluista vapaata, suunnitelmia ei ollut. Mentiin vaan, sinne minne huvitti. Käveltiin, käveltiin, käveltiin, ja katseltiin kaupunkia. Ihmeteltiin katuja, jotka näyttivät tilkkutäkeiltä taloineen, joista yksikään ei ollut samanlainen.

Kovin lämmintä ei Kööpenhaminassa ollut, kylmä tuuli sai hytisemään. Kevät oli silti ehtinyt siellä pidemmälle, ja ensimmäiset uskaliaat jo nostivat päätään.

Ensi kerralla matkustaisin Tanskaan vähän keväämmällä. Voin vaan kuvitella kuin kaunista siellä silloin on! Toisaalta, nyt ei ollut mikään sesonkiaika, joten joka paikkaan pääsi suoraan, ilman jonottamista ja tungosta. Kätevää oli myös se, että suurin osa nähtävyyksistä sijaitsivat keskustan tuntumassa, ja joka paikkaan pääsi kävellen.

Tässä Amalienborgin linna, joka on Tanskan kuningasperheen talvikoti. Jos katolla liehuu lippu, kuningatar Margareeta on kotona. Sisällä ei käyty, vaikka varmasti ois ollut näkemisen arvoinen paikka.

Kävi niin hyvä tuuri, että sattumalta osuttiin aukiolle juuri puolenpäivän aikaan, jollon siellä tapahtuu karvalakkisten vartijoiden vahdinvaihto. Sepä ei ollutkaan mikään "läpsystä vaihto!" vaan, kesti kaikenkaikkiaan noin 20 min. Komea torvisoittokunta marssi aukiolle, ja sitten moitteettomissa riveissä seisovat vahdit kääntyilivät, marssivat ja lopulta vaihtoivat vuoroa.

Käytiin toki myös Christianissa. Olisi ollut mielenkiintoinen paikka tämäkin, mutta jopa päivällä siellä oli meno sen näköistä, että päätettiin poistua selväpäisempien keskuuteen. Ihan iloisia ja varmaan harmittomia heppuja, mutta jostain syystä jalat käski kääntyä takaisin... Valokuvien ottaminen oli mitä ilmeisimmin  kielletty, joten tässä nyt vaan nämä pari.

Vanhoja, vanhoja rakennuksia.

Aukeaako salaovi nenää painamalla?

Vohveleita! Ihan mielettömän herkullisia! 

Lämmintä vohvelia ja kuumaa suklaata, nam! 

Näitä myytiin ostoskadun varrella kojuissa.

 Smørrebrød!

Siellä, täällä myytiin kukkia. Mahtava valikoima ja halvat hinnat. Voi, kun näitä ois saanut tuotua kotiin saakka!

Ja joo, kyllähän me tytöt jotain shoppailtiinkin. Niistä seuraavassa postauksessa. :)

Villahaalari merinovillakankaasta

No, niin. Nyt kun kesä kohta koittaa, valmistui viimein myös villahaalari. :D

Kauppojen villahaalaritarjonta oli syksyllä jotenkin niin surkea, että päätin (hullu!) tehdä haalarin itse. Ylipäätään villaisia haalareita ei tuntunut löytyvän yhtään mistään, ja ne jotka löytyivät, olivat liian paksuja ja jäykkiä, kalliita tai rumia. Välivaatemarkkinoilla fleece tuntui olevan hitti, mutta minä luotan aitoihin matskuihin enemmän kuin keinokuituun.

Niinpä en suostunut markkinoiden tarjontaan alistumaan, vaan tilasin Myllymuksuilta ihanan joustavaa, lämmintä, pehmeää ja kutittamatonta merinovillakangasta.
Jostain syystä ompelu-into vaan tyssäs. 

Ensinnäkään en löytänyt mistään kaavoja 110 cm haalarille, koska kaikki löytämäni villahaalarin kaavat olivat max 86 senttiselle. Myöskään jumpsuitin kaavoja ei sattunut silmään, vaikka luulin sellaisen löytyvän ihan suit sait  tuosta vaan.

Niimpä pikku riskillä lähdin arvokasta villakangasta leikkeleen. Suuntaa antavat kaavat piirtelin pojan jumpsuittia, ja liian pientä villahaalaria apuna käyttäen.
Ompelukaan ei ihan helppoa ollut, sillä käytössä kiva, joka-suuntaan-joustavuus, ei ole ompelijan kannalta mikään helpottavin ominaisuus.

Valmista kuitenkin tuli, ja mä oon niin leuhkana tästä, koska en todellakaan ole mikään huippu ompelija! Tää istuu muksulle just eikä melkein! Tarpeeksi väljä, jotta sisävaatteet mahtuvat kiristämättä alle. Sehän on lämmön kannalta just se pointti.

Kertoisinkohan, vai yrittäisinkö ylläpitää kulissia ihan onnistuneesta työstä. Ok, kerrotaan!

 Eli pieniltä kommelluksiltakaan ei vältytty, joten tästä lähtien kun leikkaan vaatteeseen aukkoa vetskarille, pidän huolta siitä, että saan tehdä sen ilman lapsia häiriötekijöitä. Oli nimittäin muutaman sentin matkalta vetskariaukkoa myös selkäpuolella haalaria!
Ohuesti saattoi harmittaa... mutta siististi paikattuna sitä tuskin huomaa... :)
Sitäpaitsi, eipähän ole kenelläkään samanlaista.
Juu-u. Ihan ite taas tein.

Saapa nähdä onko tälle enää tälle talvea käyttöä ollenkaan.  Mennäänkö tässä siis oikeasti jo kohti lämpöä,vai vieläkö talvi tekee come backin? Ilman villistä ollaan kuitenkin tähän saakka pärjätty, mutta mikäli pakkasen määrä on vakio, niin kohta tutistaan. 

Vielä kun sais inspistä, niin tekasisin kypärälakit, villapaidat ja housutki tästä.
Saattaapa kyllä olla että jää ens syksyyn... :)

 

Marengit

Mä annoin juksata itteni pitämään Tupperware -kutsut. :) 

No kivaahan se leipominen on, varsinkin kun on joku syy. Tulee samalla kotikin vähän paremmin siivottua. Pakon edessä :)

Vieraille tein nopeaa ja helppoa, eli 

MARENKEJA

Osan värjäsin punaisella elintarvikevärillä. 

Aika suloisia ja suussasulavia herkkuja näistä tulikin. Rapeita päältä ja sitkoja sisältä.

Suurimmasta osasta taikinaa tein suklaamarenkia. Eli sokeri-valkuaisvaahdon sekaan kevyesti nostelin sulaa suklaata. 

Ihanan herkullisia kikkareita nämäkin, ja lapset antoivat tälle herkulle osuvan nimen: 

ENKELIN PIERUT

Eipä jääneet pierut meille pitkäksi aikaa haisemaan. Parissa päivässä oli kolme pellillistä hävinnyt. 

Suklaamarenkitaikinasta tein lisäksi kakulle pohjat. Pohjan päälle mansikkasosetta pakastemansikoista sekä suklaamoussea a la Blå Band. Ja päällä Daim-rakeita.Tämä oli vähän tämmöinen nopea Jamie Oliver -tyylinen roiskaisu, mutta maistui!

Toinen kakku oli vähän työläämpi,

SITRUUNA-VALKOSUKLAAJUUSTOKAKKU

Ohje löytyy mm. viime kevään postauksesta, klik.

Täällä alotellaan siivousta, jotta ens viikolla saa ihan rauhassa olla vaan 

LOMALLA! :)

Mukavaa viikonloppua!

Sydänteema jatkuu...

...tällä kertaa onneksi 

ystävänpäivän 

merkeissä. :)

Toipilaana olen edelleen, mutta tehoja on silti pidettävä yllä.

 Niinpä täällä onkin otettu sairaslomasta kaikki irti, 

ja ahkeroitu koulutehtävien parissa. (plääh)

Työtähän on tauotettava, joten väliin kahvia ja sydänpannaria.

Ihanaa ystävänpäivän jatkoa teille rakkaat lukijat!

-K

Paitoja pojille sekä jotain henkilökohtaista

Kärkkäiseltä löytyi ihanaa autotrikoota, jota ei vaan voinut ohittaa. Siitä tuli isommalle pojalle paita.Kaveriksi sille löytyi kaappien kätköistä puna-valkoista raitaa.

Syksyllä ompelin sienipaidan sekä Metsolan raitatrikoosta hupparin. Olinhan mää nämä kuvannut aiemmin tuoreeltaankin, vaan nekin kuvat haihtuivat koneen hajoamisen myötä. (En näköjään pääse tästä kriisistä yli.) Nyt uudet kuvat puoli vuotta vanhoista paidoista, joita onkin ehditty pesemään ja pitämään monen monta kertaa.

Hmm...Kummallisen oranssilta näyttää tuo punainen tässä kuvassa.

Näyttää siltä, että blogini muuttuu vähä vähältä henkilökohtaisemmaksi. Tuntuu turhalta pitää blogia elämästä, joka ei näytä mitää kulissien takaa. Niinpä kerronkin teille, jotain sydämestäni.

Minulla on WPW (Wolff-Parkinson -Whiten) -syndrooma. Se tarkoittaa, että sydämessäni on nopealyöntisyyskohtauksia aiheuttava ylimääräinen johtorata. Minulla on ollut tykytyskohtauksia teinitytöstä asti, mutta en juuri lääkärille ole niistä puhunut, koska valitukseni on ohitettu sanomalla vaivaani panikoinniksi tai ruuhkavuosiksi. Kaikillahan joskus vähän tykyttää. Minulla tykytti parhaimmillaan 240 krt/min.

 WPW -syndrooma huomattiin vasta viime syksynä, kun aloin olla aika väsynyt kolmivuorotyön, lasten korvakierteen, opiskelun ja täysin olemattoman vapaa-ajan vuoksi. Tykytyskohtaukset lisääntyivät ja lisäksi minulla alkoi tulla lisälyöntejä. Lisälyöntien vuoksi minulle tehtiin Holter nauhoitus, eli sydämen rytmin vuorokausiseuranta. Lisälyöntejä uli vuorokauteen vähän päälle 1500, ja lisäksi siinä huomattiin WPW:lle tyypillinen sydänfilmin poikkeavuus, delta-aalto. 

Nyt olen toipilaana. Minulle tehtiin eilen WPW -ablaatio, eli sydämestäni katkaistiin eilen se ylimääräinen johtorata, joka tykytyskohtauksia aiheutti. Hyvässä voinnissa jo olen, vaikka eilinen olikin aika raskas. Toimenpide kesti 5 tuntia, eikä kaikki ihan helpoimman kautta mennyt. Vuodeosastolla pötköttelin vielä kuutisen tuntia päälle. Kymmenen tuntia tuntui aika pitkältä ajalta olla liikkumatta. Eikä se 5 tuntia kipeää toimenpidettä rytmihäiriöineen myöskään kovin kivaa ollut... Olen todella onnellinen, että se  on ohi nyt, ja olen toivottavasti päässyt lopullisesti näistä rytmihäiriöistä eroon. Ennuste ainakin on hyvä. :D

Ehkäpä joku teistä on kokenut saman.

Verhot eteiseen

Kodin 1:ssä oli taas Annolta ihania uusia kevätjuttuja. Pirteän keltaista ja turkoosia, graafisia ja mustavalkoisia. Ihastelin vain. Mä oon vähän nyt shoppailulakossa, sillä kuukauden päästä olen lähdössä shoppailureissulle Kööpenhaminaa, uu jeah! 

Ohittamaton tarjous tuli kuitenkin vastaan, ja niimpä nämä Annon Raita -laskosverhot roikkuvat nyt meidän eteisessä. Eipä siellä aiemmin verhoja olla nähtykään, ikkunat ovat odotelleen sopivaa kumppania itselleen. 

Eikä siitä mihinkään pääse, kyllä verhot vaan tuovat kodikkutta!

Nii, ai miten 5/2? Hyvin menee, kolmessa viikossa -1,5kg!

 JES!

Liskohousut ja 5/2

Mä aina vaan jaksan ihastella blogeissa upeita lastenvaatteita, jotka joku kätevä on ommellut ja applikoinut. Viime syksynä Stokkan Hulluilta päiviltä ostin pitkän harkinnan jälkeen uuden ompelukoneen, jolla ompelu onkin yhtä juhlaa. Entinen kone temppuineen ajoi mut  hermoromahduksen partaalle. Nyt sit lopulta uskaltauduin itsekin kokeilemaan. 

 

Ompelin perusmallin housut mustasta joustofroteesta, ja siihen keltaisesta velourista liskon, jonka häntä kiepahtaa lahkeen taakse. Vähän on vielä tekniikassa hiomista, mutta tekemällä oppiin. :)

 

Liikkuvaa kohdetta oli pikkasen vaikea kuvata, ja lopulta sanoin J:lle, että 

"Voisitko nyt vähän aikaa pitää jalkaa paikallaan?" 

Kiltti lapsi, tässä oikein kaksin käsin yrittää pitää vikkelää kinttuaan paikoillaan. :) <3

 

Sit vähän poiketaan blogin aihepiiristä, mutta jos ei laihikset kiinnosta niin tähän on hyvä lopettaa. :)

Uskollisesti minua seuranneihin raskauskiloihini tuskastuneena päätin minäkin höynähtää hittidiettiin, eli 5/2. Siinä siis viitenä päivänä viikossa syödään normaalisti, ja kahtena päivänä vain 500 kcal/pvä (miehet 600 kcal/pvä). 

Nyt on viikko menty, ja arvatkaa mitä! -1,2kg!!! 

Saa nähdä, tuleeko kilot samaa kyytiä takaisin, vai todellako tämä toimii. Pikkusen skeptinen oon... Mulla ei varsinaista ylipainoa ole, vaan sitkeessä istuvia ylimääräisiä toppauksia vain yritän kesää vasten ohentaa. Liikuntaa harrastan 2-3 krt/vko, ja nyt tavoite ois päästä jumpalle vähintään kolmesti viikossa.

Jos kiinnostaa, niin viikon päästä voin palata aiheeseen ja kertoo uusimmat miinukset.

Tai sitten vain nolona vaikenen, mikäli kilot tekevät comebackin. ;)

Huomenna on jännä päivä. Saa syödä. 

No ei vaiteskaan, vaan huomenna alkaa vaatehuoneen uudistus! 

Pinkkiä, mustaa, glitteriä... Enempää en paljasta. :)

-K

DIY neulottu rahi

Huhuu! Terkkuja täältä! 

Hengissä ollaan vaikka bloggaus onkin ottanut taukonsa.

Ei oo aina ihan helppoa olla kolmivuorotyötä tekevä, työn ohella opiskeleva, kahden pienen lapsen äiti, joka käytännössä on hyvin pitkälti yksinhuoltaja koska hoitaa lapsensa kotona vuorotellen miehensä kanssa. Arjen jakaminen, se on meillä luksusta!

Joskus tuntuu, että vois kai sitä iisimminkin rahansa ansaita. Kun pelissä aikaa vastaan on ihmisten terveys ja joskus jopa henki. Silti en vois kuvitellakaan tekeväni mitään muuta muuta! Mä niin tykkään mun työstä ja varsinkin työkavereista!

Olipa purkaus! 

Mennäänpä asiasta toiseen. Neuloin trikookuteesta rahin. 

Viime kesänä jo aloittelin tätä projektia, ja nyt se viimein tuli valmiiksi. 

Tässä ohje: (Tietsikan hajoamisen myötä mulla katosi valitettavasti myös kaikki välivaihekuvat.)

1. Neuloin trikookuteesta suorakaiteen mallisen joustinneulekappaleen, leveys n.  55 cm, pituus n. 85 cm "rentona", ei venytettynä. :)

Puikot oli kasin pyöröpuikot. 

Kahden kerroksen levyistä joustinneuletta saa, kun neuloo 1. krs o, 2. krs n, 3. krs n, 4. krs o ja toistaa tätä niin kauan kunnes kappele on tarpeeksi pitkä. 

Suorakaiteen pitkistä sivuista muodostuu siis ympärysmitta. Suorakaiteen leveys on pallon korkeus. 

2. Päättelin työn. 

3. Ompelin lyhyet sivut yhteen.

4. Kiristin alapuolen tiukalle suppuralle. 

5. Ompelin trikookankaasta sisäpussukan, jonka täytin vanhoilla tyynyillä. 

6. Kiristin yläpuolen suppuun. Valmis! :)

Onhan tämä vähän taas itsetehdyn näköinen, sopii siis meille! :) On vähän muhkuja ja pahkuroita, vanhoja tyynyjä kun söi. Tykkään silti. :)